Töysäläsiihä myökii jo 70 vuotta

  Sain olla eilen minulle hyvin mieluisassa ja osin myös herkistävässä karjalaisjuhlassa. Vuosikausien hiljaiselon jälkeen järjestettiin Töysän Karjalaiset ry:n 70-vuotisjuhla Nuorisoseuralla. Priimusmoottoreina olivat Pirkko Kallio os. Pitkänen ja Pirjo Jaatinen, kumpikin toisen polven karjalaisia. Minäkin olin mukana, kun nuo tomerat naiset painostivat tai jopa pakottivat. Juonsin juhlan, pidin tervehdyspuheen ja pienen puheen lähettäessäni seppelpartion Karjalaan jääneiden muistopatsaalle. Meidän kaikkien yllätykseksi nuoriseuran talo oli tupaten täynnä juhlavieraita. Palautteista päätellen juhlat onnistuivat kaikin puolin hyvin. Ohjelmassa oli Pirkko Rankilan, Teuvo Rapon ja Leo Jeulosen komeaa laulua, Iivarin koululaisten lauluesitys, Alavuden Hippuloiden tanssiesitys, Töysän kruunuhäätanssijat esiintyivät, Pirkko Kallio oli tehnyt suurtyön kootessaan 70-vuotis historiikin, tervehdyksiä ym. Kaiken kaikkiaan hyvää ohjelmaa.

Tervehdyssanoissani sanoin mm. seuraavaa:

Tervetuloa juhlaamme. Tuohon seitsemään kymmeneen vuoteen on sisältynyt monenlaista touhua, nousuja ja laskuja niin kuin  yhdistystoiminnassa yleensä. Kun ajattelen ajassa taakse päin, on varmasti ollut iso, jopa mullistava asia, kun vieraita, vieraalla murteella puhuvia, eläväisiä ihmisiä on yhtäkkiä tullut yli 600 tänne pieneen Töysän kuntaan, jäyhien pohjalaisten sekaan. Mutta hyvin nopeasti kuitenkin karjalainen väki sopeutui tänne Töysään.  Pian karjalaisnuoret olivat mukana nuorisoseuran toiminnoissa, urheilemassa Töysän Vedon riveissä, onpa vielä tänä päivänäkin muuttamia TöVen ennätyksiä silloisten karjalaisnuorten nimissä, mieen tulee esim. Tallbacka veljekset Severi ja Seppo. Oltiin mukana kunnallishallinnossa, pankkien asioista päättämässä, maatalous- ja muissa järjestöissä jne. Sopeutuminen eteläpohjalaiseen elämän menoon oli nopeaa, niin olen kuullut. Itse olin siihen aikaan, kun Töysän Karjalaiset ry perustettiin, aloittanut koulun käynnin Jyväskylän maalaiskunnan Nyrölän koululla. Sortavalan evakot nimittäin sijoitettiin Keski-Suomeen. Töysään ja naapurikuntiin sijoitettiin lumivaaralaisia ja jaakkimalaisia.

Minulla on arvokas cd tallenne, jolla Anneli Kuittinen haastatteli Veera Tallbackaa Pohjanmaan radioon. Veera Tallbacka oli kantava voima karjalaseuran toiminnassa lähes kuolemaansa asti. Olen usein kuunnellut levyä, muistellut aikoja, jolloin jo itse olin täällä Töysässä ja mukana seuran toiminnassa. Tuossa haastattelussa Veera Tallbacka vastasi  mm. kysymykseen, että miltä tuntui jättää koti sinne Karjalaan ja asettua asumaan tänne Pohjanmaalle, hän sanoi: Mie olen evakkomatkoilla tavannut vain hyviä ihmisiä ja jatkoi että kyllähä myö jotenkin lähtö hyväksyttiin, jos sen ansiosta Suomi pelastuu. Samanlaista sopeutumista, joustavuutta, odottaisi näkevän enemmän tämänkin päivän Suomessa.

Nyt emme murehdi valtakunnan asioista, vaan juhlimme karjalaisten seuratoimintaa täällä Töysässä 7 vuosikymmen aikana. Iloitsemme siitä, kun olette tulleet juhlimaan kanssamme. 

 

Lähettäessäni seppelpartion Karjalaan jääneiden muistopatsaalle sanoin mm:

"Tässä juhlassa haluamme kunnioittaa Karjalaan jääneiden muistoa lähettämällä seppelpartion Muistopatsaalle. Käydessäni 25 vuotta sitten omalla synnyin paikallani Laatokan saaressa, kaivoin sieltä omasta pihastamme kulleron juuria ja istutin ne omaan pihaani. Siitä lähtien keväisin ovat kulleron kauniin keltaiset kukat muistuttaneet minua omista juuristani, omista edesmenneistä läheisistä, omista 10 sisaruksistani, jotka on silloin kauan sitten haudattu Karjalan multiin. Meillä kaikilla on omat muistomme, joita me kukin omalla tavallamme vaalimme. Partio olkaa hyvä."