Mitä on pelko?

Kotimaa-lehdessä oli vähän aikaa sitten mielenkiintoinen artikkeli pelosta, pelon tunteista. Siinä kirjoituksessa pelkoa lähestyttiin kristilliseltä kannalta. Saako kristitty ihminen pelätä? Pelko on inhimillinen tunne ja sitä on monenlaisia. On henkistä pelkoa ja fyysistä pelkoa. Toinen ihminen on kovapintaisempi, toinen taas herkempi pelolle. Minä itse kuulun jälkimmäiseen, herkempien ryhmään, luulisin.

Lähes neljä vuosikymmentä opettajana olleena voin sanoa nähneeni oppilaissani kumpaankin ryhmään kuuluvia lapsia. Lapset saattavat olla tosi raakoja toisiaan kohtaan, varsinkin, jos huomaavat, että heitä pelätään. Koulukiusaamisesta paljon puhutaan, mutta sitä on tosi vaikea kitkeä pois, vaikka opettajat mitä tekisivät.

Olen yrittänyt eritellä omia pelkojani, missä tilanteessa pelkään ja mitä. Ja mitä pitäisi tehdä, kun pelottaa. Sen ainakin tiedän omasta kokemuksesta, että kaikissa tilanteissa puhuminen auttaa, ei tarvitse olla ammattiauttaja, riittää, kun on kuuntelija paikalla. Olen kuullut, että syntyessään ihmisellä on vain kaksi pelkoa, putoamisen pelko ja kovat äänet. Siitäköhän se johtuu, kun aika usein näen sellaista painajaisunta, että putoan jostakin jyrkänteeltä. Lapsella on lapsen pelot ja aikuisella aikuisen pelot. Lapsena pelkäsin pimeitä paikkoja ja kummituksia, onko minulla kavereita vai jäänkö yksin. Karjalainen kun olen, muistan pelänneeni kaikkia vieraita paikkoja ja vieraita ihmisiäkin jne.

Tässä elämän vaiheessa minä ainakin pelkään esimerkiksi vakavaa sairastumista niin omalla kohdalla kuin läheisten ihmistenkin kohdalla. Näin ikäihmisenä on väistämättä aika usein mielessä, että kuinkahan paljon niitä elinpäiviä enää on ja millaisia ne elämäni viimeiset hetket tulee olemaan, joudunko olemaan toisten autettavana ja kuinka kauan, joudunko kipuilemaan. Pelko-sanan tilalla voisi käyttää myös sanaa- murehtiminen. Nykyään kehotetaan ihmisiä tekemään hoitotestamentti sitä aikaa varten, kun ei itse pysty enää mielipidettään hoitojen suhteen sanomaan. Yksi tärkeä osa ainakin minun hoitotestamentissani on, että minua on hoidettava ilman kipuja. Raamatussa on lukematon määrä kohtia, joissa kehotetaan meitä olemaan pelkäämättä. Nyt jo edesmennyt ystäväni Lehtosen Otto kyseli usein minulta, että onko minun taivassuhteeni kunnossa ja muistutti siitä, että vain Jumalan armon varassa ihminen voi elää ja pelastua, kuolemaa ei tarvitse pelätä. Otolta sai viisaita elämän ohjeita muutenkin.

   Kaikista peloistamme huolimatta, hyvä ohje itse kullekin olisi elää tätä päivää, ei eilistä eikä huomista.