Töysä, Alavuden kaupunginosa
Näinä aikoina valtakunnan päättäjät
värkkäävät kuntaliitoskarttoja, puhutaan jopa pakkoliitoksista. Jo sana
pakkoliitos nostattaa karvoja pystyyn. Alavus ja Töysä päättivät
kuntaliitoksesta ihan vapaaehtoisesti, ilman pakkoa. Kummankin kunnan talous
oli liitoshetkellä suhteellisen hyvä. Nyt on sitten tätä yhteiseloa harjoiteltu
vajaan vuoden. Olin itse, ollessani valtuuston puheenjohtaja, vankka pienten
kuntien puolustaja, mutta samalla kuntien välisen yhteistyön kannattaja. Se oli
aikaa, jolloin mm. valtionosuudet helpottivat kuntien taloudenhoitoa aivan eri
tavalla kuin nyt. Jäädessäni pois kunnalliselämästä v.1997 päätin, etten puutu
millään lailla kunnan asioihin enkä ole puuttunut, kylläkin tarkasti asioiden
kulkua seurannut ja kaikki pöytäkirjat lukenut. Ymmärrän, että nyt oli oikea
aika tehdä kuntaliitos, ilman pakkoa. Nyt mennään yhdessä eteenpäin.
Huomioita ensimmäisen vuoden ajalta
Tavallisena kuntalaisena ei ole mitään
negatiivista sanottavaa, päinvastoin. Kaupungin päättävissä elimissä on tosi
vahva töysäläisten edustus, mikä on ollut tässä tilanteessa minun mielestäni oikein
viisasta. Palvelut eivät ole huonontuneet. Tällaisena tavallisena asukkaana on
esim. tuntunut tosi hyvältä, että ympäristön siisteyteen ja hoitoon on Uudessa
Alavudessa satsattu paljon enemmän kuin Töysän kunnan aikaan edellisvuosina.
Minulla on
ollut jo usean vuoden aikana tapana kirjoitella blogikirjoituksia. Jokin aika
sitten purin tuntojani blogissani siitä, miten paljon meidänkin alueella on
teiden varsilla asumattomia, ränsistyneitä taloja. Taloja, joita ei ole enää
vuosikymmeniin käytetty edes mummon
mökkeinä. Surulliseksi se mielen vetää, kun tietää, että noillakin pihoilla on
joskus ollut elämää, asukkailla on ollut uskoa tulevaisuuteen, kun ovat
talojaan rakentaneet. Talot ovat jääneet tyhjilleen, kun se viimeinenkin
asukas, pappa tai mummo on kuolla kupsahtanut pois.
Elävästä maaseudusta kyllä puhutaan, mutta
asumattomat, romahtamaisillaan olevat autiotalot teiden varsilla kertovat ihan
jostakin muusta kuin elävästä maaseudusta. Siinäkin taitaisi olla yksi
EU-projektin aihe, millä selvitettäisiin autiotalojen omistussuhteet ja vaikka
pienellä porkkanarahalla ne voitaisiin purkaa pois maisemaa rumentamasta ja
saisihan siitä joku ahkera talollinen polttopuita pitkäksi aikaa.
Töysän historia II
Alavuden kaupunginhallitus on päättänyt, että
kirjoitetaan Töysän historian toinen osa. Töysän historia-kirjan ensimmäinen
osa päättyi 1970-80- luvulle, joten historiasta puuttuu n. 30 vuoden ajanjakso.
Nyt on oikea aika saattaa Töysän historia ajan tasalle ja jälkipolvien
luettavaksi. Ajankohta kirjoittamiselle on siinäkin mielessä hyvä, että vielä on ns. elävää tietoa tuolta
ajanjaksolta. Historiatoimikunta on valittu ja sen puheenjohtajana on op.neuvos
Ritva Sorila. Tavoitteena on, että työ on valmis vuoden 2015 loppuun mennessä.
Itsenäisen Töysän viimeiset 30 vuotta ovat olleet menestyksen ja kunnallisen
vireyden vuosia. Töysä ja Tuurin kauppakeskus ovat tulleet tunnetuksi kautta
maan. Miten tällaiseen menestykseen on päästy, se selviää Töysän historian
toisesta osasta. Pienen kunnan
menestystarina vailla vertaa.
Voimistuvat kylät takaavat Uuden
Alavuden menestyksen
Kuntaliitoksen jälkeen kylien aktiivisuus
takaa kaupungin tasapuolisen kehittämisen. Ei ole vahvaa kaupunkia ellei ole
hyvin toimivia kyliä ja hyvin toimivia yhdistyksiä. Kyläyhdistyksistä tulee tai
ainakin pitäisi tulla omien kyliensä edunvalvojia. Työpaikkoja, asuntoja ja
palveluita pitää olla tasapuolisesti muuallakin kuin kaupungin keskustassa.
Uskon hyvään tulevaisuuteen täällä uudessa kotikunnassani, Alavudella. Täällä
on ja pitää olla vireää tekemisen meininkiä. Meidän kaikkien ja varsinkin
päättäjien tulee muistaa vanha viisaus: paikallaan
pysyminen on taantumista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti