Pyhäinpäivänä synttäreillä

 

Hyvä ystävämme Paavo Haapanen vietti 80-vuotisjuhliaan pyhäinpäivänä Töysän seurakuntakodilla. Tilaisuuteen oli avoin lehtikutsu. Mekin totta kai mentiin Hilkan kanssa Paavoa onnittelemaan. Pohjalaisen sanonnan mukaan: Hyvästä pidettiin vähältä ettei ruokittu. Siellä kyllä ruokittiin ja kahviteltiin.

Kun Paavosta oli kyse, siellä kaikilla oli NIIN hauskaa!!!! Tilaisuus oli hauska muisteluhetki, muistelua siitä, millainen Paavo pohjimmiltaan on ja mitä kaikkea hän on elämänsä aikana tehnyt. Eila-vaimo puhui Paavolle niin kauniisti, että Paavo tuumasi, että ethän sinä kotonakaan tuolla tavalla puhu. Jälleen kerran yleisö (n. 150?) repesi nauramaan. Päivi-tytär muisteli hienolla tavalla miten ihana isä heillä on ja mitä kaikkea jännää isän kanssa saatiin tehdä. Paavon poika Pekka oli koonnut diasarjan isän tekemisistä vuosien saatossa. Eilan veli Antti muisteli myös päivän sankarin tekemisiä aina seurusteluajoista alkaen.

Vapaasanan mahdollisuuskin olisi ollut, mutta en uskaltautunut pramille, ujoinen kun olen. Muisteltavaa olisi ollut paljonkin, mukavaa muisteltavaa. Olemme Eilan ja Paavon kanssa olleet yhdessä ulkomaan matkoilla, pari kertaa Pärnussa ja kerran Teneriffalla. Naurua ei puuttunut noilla matkoilla. Käytiinpä me Paavon ja Myllymäen Taiston kanssa jopa golfia lyömässä Play de las Americasin harjoituskentällä ja jopa osuttiinkin palloon. Ennen kentälle pääsyä pitä käydä hotelilla vaihtamassa kauluspaidat päälle, niin tarkkaa siellä oli.



Ehkä paras aikaansaannokseni Paavon suhteen on ollut se, kun houkuttelin hänet Seniorifestivaaleilla järjestettyyn MR. Isoisä-kilpailuun, olisko ollut vuosi 2003? Seinäjoki-Areena oli yleisöä täynnä, kun kilpailua käytiin. Isoisäehdokkaat istuivat yleisön edessä ja heille esitettiin erilaisia kysymyksiä ja heidän piti askarrella jotain. Paavo erottui joukosta heti alkajaisiksi hyvän supliikkinsa ansiosta, mutta myös käden taidoissa hän oli omaa luokkaansa. En muista mitä Paavo teki, oliko se paperinen lennokki vai laiva, kuitenkin ihan mahtava luomus. Minulle on jäänyt mieleeni Paavon loppupuheenvuoro, jossa piti kertoa, miten isoisä on osallistunut lasten ja lasten lasten elämään. Muun kerronnan lopuksi Paavo sanoi: Olen loppujen lopuksi pyrkinyt omalta osaltani antamaan lapsille juuret ja siivet- niinpä niin, juuret siivet. Siihen ei ole paljon lisättävää. Siinä on tavoitetta itse kullekin.

Paavosta löytyy hauskan ja seurallisen ulkokuoren alta herkkä, vakaumuksellinen, uskova ihminen, jolla myös isänmaalliset arvot ovat kohdallaan. Onnitellessani Paavoa, sanoin hänelle: Sellaiset ihmiset pärjäävät elämässä, joiden lähellä on toisen hyvä olla. Paavo on juuri sellainen ihminen.
On ollut meille Hilkan kanssa etuoikeus lukeutua Paavon ja Eilan ystäväpiiriin.