Muurahaisille kyytiä

Muurahaiset ja varsinkin sokerimuurahaiset sitten osaavat olla inhottavia. Meillä on kokemusta kummastakin lajista.
Muutama vuosi sitten meillä oli täällä kotona ihan maanvaivana keväisin sokerimurkut. Niitä jotosteli huoneissa aivan hirveitä määriä, sanoisin tuhansittain. Tukkivat joka paikkaan, pesukoneisiin, yöpöydälle jne. Eikä mikään myrkky auttanut. Sitten kuulin, että hyvällä ystävälläni, Markku Järvenpäällä, on taitoa ajaa murkut pois sisätiloista. Niinpä eräänä talvisena pakkaspäivän aamuna Markku tuli meille varpuineen ja teräsputkineen. Kulki talon ympäri ja löysi oliko ne nyt vesisuonia tai mitä, mutta niiden kohtaan hän iski talon kivijalan juureen useita teräsputkia. No, asia meiltä sitten unohtui, kun oli vielä talvi. Seuraavana keväänä, tai taisi olla jo alku kesää, kun huomasimme, että nythän ei ole näkynyt yhtään murkkua sisällä koko kevään aikana. Eikä ole muuten näkynyt sen jälkeenkään. Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, Markun putket auttoivat ainakin meitä pääsemään sokerimurkkuongelmista.
Eikä tässä vielä kaikki. Samana kesänä pyysin Markkua käymään meidän kesämökillä. Siellä kun oli ihan keskellä pihaa muurahaispesä, joka tuntui vuosi vuodelta kasvan. Muurahaiset tekevät kuulemma pesänsä vesisuonien risteykseen. Niin oliva tehneet myös meidän mökkipihassa. Eipä siinä muuta, kuin Markku iski kummankin risteävän vesisuonen kohdalle 2 putkea ja ei muuta kuin odottamaan, mitä tapahtuu. Kun parin viikon päästä menimme mökillä käymään, niin huomasimme, muurahaispesä oli tyhjä, pesä toki paikallaan, mutta ei yhtäkään muurahaista, olivat muuttaneet meidän pihan ulkopuolelle, missä uusi pesä alkoi kohota. Ihmeellistä, eikö vain!
Meidän tyttäremme Tuulan mökkipihalla on toista metriä korkea muurahaispesä. Sitä pesää eivät Markun putket ole ainakaan vielä onnistuneet tyhjäämään. Jäämme odottamaan.

Sitten toiseen asiaan. Sain Eläkeliiton lomakeskus Lehmirannasta tänä aamuna kirjeen, jossa mainostettiin sitä, miten hieno, halpa ja hyvä paikka Lehmiranta on esim. syntymäpäivien, hääpäivien tai sukujuhlien viettoon. Taisivat tietää, että minullakin tulee kohta puoliin 75 vuotta täyteen. Uusitussa ja laajennetussa lomakeskuksessa on nyt 200 nykyaikaista majoituspaikkaa, tunnetusti loistoruokaa ja tietenkin ajanmukainen kylpylä ja päälle päätteeksi vielä suolahuone, jota mekin Hilkan kanssa pääsimme testaamaan, kun 51-vuotishääpäiväämme siellä juhlistimme.

Tuossa Lehmirannasta saamassani kirjeessä oli luettelo hääpäivien nimistä. Laitanpa ne nyt tähän, niin pysyy tallessa: 30 v Helmihäät, 35 v Korallihäät, 40 v Rubiinihäät, 45 v Safiirihäät, 50 v Kultahäät, 55 v Kultapuuhäät, 60 v Timanttihäät, 65 v Norsunluutimanttihäät, 70 v Rautahäät, 75 v Malmihäät, 80 v Platinahäät(kuinkahan moni näitä viettää?) Tietysti jokainen aviopari haluaisi elää mahdollisimman kauan yhdessä, vaikkapa noihin rautahäihin asti, mutta se kun ei ole meistä itsestämme kiinni, päivä kerrallaan meneskellään eteen päin.

Onnellisen elämän tärkein peruspilari on tutkimustenkin mukaan se, että saisi pitää elämänkumppanin vierellään mahdollisimman kauan(vaikka sitä joskus riidellä päräytetäänkin).