Mummo vastaan muu maailma

Lainasin kirjastosta lähinnä Hilkkaa varten toimittaja Terttu Lensun kirjoittaman kirjan "Mummo vastaan muu maailma".

Olipa niin hauska kirja, että minunkin piti se lukea. Se on kirjoitettu huumorin pilke silmäkulmassa, mutta totta ainakin toinen puoli. Mummoja on Terttu Lensun mukaan ainakin kolmea eri päätyyppiä ja sitten vielä ns. alkuperäismummo.
Ensiksi tulee sankarimummo. Tämä mummotyyppi on aina liikkeessä, ainakin silloin, kun muita ihmisiä on näkösällä. Hän on säästeliäs ja hänen laittamansa ruoka on aina huippulaatua, vaikka hän itse sitä vähättelee. Toisaalta hän odottaa, että lapset ja lastenlapset huutavat ihastuksissaan, että sinä, mummo, olet maailman paras. Mutta eivät ne mokomat sitä sano, korkeintaan jotain hymisevät. Sitten tulee uramummo.Hän huhkii työpaikalla vuorotta eikä meinaakaan jäädä eläkkeelle. Lomillaan hän vimmaisesti matkustaa ympäri maailmaa. Lapsenlapset eivät saa kutsua häntä mummuksi, vaan hän haluaa olla isoäiti tai sitten vain etunimikin kelpaa tälle mummolle. Sen arvaa, mitä uramummo harrastaa. No, tietenkin golfia tai tennistä. Hän käy kosmetologilla säännöllisesti ja toki hän on myös kauneuskirurgien vakiasiakas. Kolmas mummolaji on radikaalimummo. Nuoruudessaan tämä mummo on ollut taistolainen Suomi-Neuvostoliitto-seuran jäsen. Hänellä on punainen tukka ja hän vastustaa kaikkea. Vappuna hän laulaa tietenkin vanhoja työväen lauluja.

Entäpä sitten tämä alkuperäismummo. Tietenkin tämä mummo kutoo sukkaa hämärässä, sukkaa jonka lapsenlapsi saa. Harmaa kisaa kehrää jalkojen juuressa ja ikkunalla kukkii vanha pelargonia. Tämä mummolaji on kuolemassa sukupuuttoon ja sitä pitää ruveta suojelemaan.

Olihan siinä kirjassa luku mummon ihannevaaristakin. Sen luvun luin hyvin tarkasti, että pitäiskö tämän vaarin muuttaa käytöstapojaan. Ihannevaari on hyvä remonttimies, joka osaa nikkaroida kaikkea mitä mummo pyytää. Tietokonetaidot ovat myös tärkeitä. Kun mummon kone huutaa: error, silloin on vaarin mentävä juoksujalkaa paikalle kertomaan mummolle, että mitä sille koneelle nyt pitää sanoa. Vaarilla saisi olla hivenen huono näkö, ainakin kaukonäkö. Ei sen vaarin tarvitse kaikkia mummonsa ryppyjä nähdä ja kuulokaan ei tarvitse priimaa olla. Entäpä sitten kuorsaaminen. Se ei mummoa haittaa. Mummo tietää, että aviovuode on vain lihallisia nautintoja varten ja sen jälkeen vaarin on syytä mennä toiseen huoneeseen -kuorsaamaan.

Monta muuta asiaa kirjassa käsiteltiin. Siellä on juttua mm. vihaisista mummoista ja marttyyrimummoista. "Pian te minusta pääsette", sanoo marttyyrimummo usein, kun asiat eivät suju hänen haluamallaan tavalla. Marttyyrimummo on monella tavalla lahjakas, mutta häntä suututtaa, kun kukaan ei hänen lahjakkuuksiaan huomaa. Sekin häntä suututtaa, kun vaaritkin tuntuvat tykkäävän kaiken maailman hepsankeikoista enemmän kuin hänestä.

Kirjan lopussa kirjoittaja mietiskelee, mihin tässä vielä pitäisi uskoa. Hänen mielestään kohtaloon ei voi luottaa eikä johdatukseen, ei myöskään horoskooppeihin. Muut mummot voivat ihan hyvin uskoa esim. varjelukseen ja korkeampiin voimiin, tällä kirjailijamummolla ei ollut mitään, mihin uskoa, eli eväät oli mummolla vähissä.