Olin joulun alusviikolla arvokkaan huomioonosoituksen kohteena. Minulle ihan yllättäin luovutettiin Töysä-mitali Iivarin koulun 120-vuotisjuhlien yhteydessä. Tällainen huomionosoitus tuli täytenä yllätyksenä. Mitalin myöntää Töysän kunnanhallitus. Minun kohdallani on varmaankin ollut perusteena pitkäaikainen toimintani Töysän kunnan luottamuselimissä ja 24 vuoden mittainen kunnanvaltuuston puheenjohtajakausi. Kyllähän tällainen huomionosoitus tuntuu tosi hyvältä. Onhan siitä jo kulunut 15 vuotta, kun jätin kaikki kunnalliset luottamustoimet nuorempien vastuulle. (Hyvin ovat vastuunsa kantaneet!)Huomionosoituksen tiimoilta minua haastateltiin paikalliseen Viiskunta-lehteen. Toimittaja Sonja Riihiahon kanssa juteltiin meillä lähes kaksi tuntia. Nauhuria hänellä ei ollut, mutta toki hän teki muistiinpanoja. Ajattelin, että minkähänlaisen jutun nuori toimittaja saa tehtyä, kun minä olen sellainen höpöttelijä, enkä aina pysynyt asiassakaan. Kun tänä aamuna hain postin, tietysti avasin Viiskunta-lehden jo pihan hämärissä. Sisäsivuja siinä selaillessani totesin, ettei se haastattelu vielä tähän lehteen kerinnytkään. Sisälle päästyäni meinasin lentää pyllylleni, kun huomasin, että se minun haastatteluni kuvan kera olikin täyttänyt koko etusivun. Ei voi muuta sanoa, että ammattitaitoinen toimittaja oli saanut minun sekavasta jutustelusta hyvän kirjoituksen.
Tuossa haastattelussa toimittaja kyseli minulta syitä, miksi edelleenkin eläkkeellä ollessamme asumme Töysässä. Eipä siihen muuta osannut sanoa kuin, että täällä on kaikki palvelut niin hyvin kuin vain olla voi. Tiina-tytär perheineen, hyvät naapurit ja muut ystävät muodostavat meille sellaisen turvaverkon, mitä ei mistään muualta löytyisi. Tämä on meille maailman paras paikka asua, jollekin toiselle voi olla joku muu paikka.
Nurmolaisilla on sanonta: "Kaikki on katunut, jotka on muualle lähtenyt. " Tämä sanonta sopisi myös meille töysäläisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti