Viime lauantaina vietettiin HeikinTuvalla siskoni Hellin 80-vuotisjuhlia, vaikka Helli itse kielsi käyttämästä juhla-sanaa. Meidän lähisukuamme oli paljon paikalla ja vähän Hilkankin sukua. Juhlatunnelmaa latisti se, kun kuulimme, että saman päivän aamuna veljemme Väinö oli sairastunut vakavasti ja joutunut sairaalaan. Tässä tapauksessa ehkä oikeampi sana olisi, että oli päässyt sairaalaan pikaista apua saamaan.
Siskoani Helliä ei millään uskoisi kahdeksankymppiseksi, siksi nuorekkaalta hän vaikuttaa. Hellihän teki elämäntyönsä Helsingissä ompelijana, mutta on nyt eläkkeellä ollessaan asunut jo 15 vuotta täällä maaseudun turvassa, Töysässä. Ystäviä on hänellä paljon ja tekemistä on paljon. Hän nimittäin vieläkin ompelee ystävilleen ja tutuilleen kastemekoista hääpukuihin ja kaikkea siltä väliltä. Verottajan ei kannata Hellin tekemisistä kiinnostua, sillä hän tekee kaiken hyvää sydämmisyyttään ilman minkäänlaista korvausta. Joku sanoo, ettei sellaisia ihmisiä olekaan, mutta Helli on!!!!!! Hän vain sanoo, että on mukava, kun saa auttaa ja on mukava, kun käy juttukavereita-onhan se niinkin!
Hellin juhlilla oli vähän ohjelmaakin. Karjalaisia kun ollaan, muisteltiin porukalla vanhoja karjalaisia murresanoja. Esim mitä tarkoittavat: ajos, hitu, jutska, kousikka, näkysä, pitska, tarikka jne. Viimeksi mainitun sanan kohdalla annoin vihjeen, että minäkin olen sellainen tarikka. Tarikkahan tarkoittaa "ukon rähjää". Juhlan kohokohta ja herkistyttävin hetki oli, kun Tuulan nuorin tytär Veera lauloi isotädilleen Johanna Kurkelan kauniin laulun Ainutlaatuinen. Laitanpa tähän muutaman säkeen tuosta Hellille niin kovin sopivasta laulusta:
"Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen
Mitä vastaan tuleekaan,toista sua ei milloinkaan
Keskellä ihmettä, sen tajuu vasta jälkeenpäin
Taidat aavistaa jo sen
että pystyy elämään
Kaunis pieni ihminen
Sä olet ainutlaatuinen"
Eläkeliiton puheenjohtaja, maaherra Hannu Tenhiälän 70-vuotispäivillä
Keskiviikkona ajelin täältä Töysästä Seinäjoen kautta Saloon, Lehmirantaan, jossa Hannu Tenhiälällä oli juhla vastaanotto. Mukavana matkaseurana minulla olivat EL-piirimme puheenjohtaja Hanna Mäkynen, toim.joht. Ulla Harju ja Liiton kunniajäsen Maria Hölsömäki. Hyvät juhlat, kannatti ajella yhteensä lähes 800 km. Sielläkin oli hyvin nuorekas ja energinen synttärisankari. Onnittelijoita oli satamäärin. Minulle lankesi mieluisa tehtävä onnitella Hannua sekä Etelä-Pohjanmaan piirin puolesta että esittää myös omat onnittelut ja kiitokset siitä moni vuotisesta yhteistyöstä mitä meillä on ollut. Olinhan aikanaan 6 vuotta Eläkeliiton hallituksen I varapuheenjohtaja. Kaiken kaikkiaan tosi hyvät muistot on ainakin minulle tuosta yhteistyöstä jäänyt ja sen myös onnittelupuheessani toin esille, samalla kun muutamalla sanalla kuvailin Hannu Tenhiälää ihmisenä ja vastuullisella paikalla Eläkeliiton puheejohtajana. Ihmisläheinen, innostava, kannustava, kaukokatseinen ja uutta luova. Käytin Aleksis Kiven pikku runoa kuvaamaan hänen rohkeuttaan tarttuaa uusiin haasteisiin:
"Mikä onni, mikä autuus siinä, käydä esiin valmiiks tallattua tietä"
Ihanaksi lopuksi piirimme toim. joht. Ulla Harju lauloi Hannulle tosi kauniin, koskettavan laulun. Muistoksi käynnistämme annoimme hänelle vielä etelä-pohjalaisen Antti-paidan(ei Jussi vaan Antti)
Näistä kahdesta erilaisesta syntymäpäivä juhlasta jäi paljon hyviä muistoja, joita on nyt Hilkan kanssa marjoja noukkiessa mukava muistella ja kerrata. Elämäni helminauha piteni taas muutamalla kauniilla helmellä. Se on sitä elämää se-eläkeläisen elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti