Uusi vuosi, uudet kujeet

Olenpa laiskistunut kirjoittelemaan blogia, kun on viimeisestä kulunut jo yli kolme kuukautta. Vanhuutta ja saamattomuutta varmaankin.

Onhan minun elämässäni tapahtunut tosi iso muutos vuoden vaihteessa. Jäin silloin Eläkeliiton luottamustehtävistä lähes kokonaan sivuun. Jo oli aikakin. Oikeastaan koko eläkkeellä oloaikani(13 v) olen ollut Eläkeliiton järjestoiminnassa mukana. Ensin houkuttelivat minut EL-Töysän yhdistyksen puheenjohtajaksi ja siitä parin vuoden jälkeen EL:n Etelä-Pohjanmaan piirin pj:na 5 vuotta. Sitä ajanjaksoa sitten seurasi vielä 6 vuotta Eläkeliiton hallituksen varapuheenjohtajana. Eli enköhän minä jo siinäkin järjestössä ole kansalaisvelvollisuuteni suorittanut.

Moniin läksiäisiin tässä on saanut elämänsä aikana osallistua. Ensin päättyi 24-vuotinen kunnanvaltuuston puheenjohtajakausi v. 1996. Sitten oli oikeat läksiäiset opettajan virasta seuraavana vuotena. Luopuessani EL:n E-P:n piirin puheenjohtajan tehtävistä minua huomioitiin ihan liian kanssa ja toivotettiin hyviä eläkepäiviä. Samoin kävi nyt, kun jäin pois Eläkeliiton hallituksesta. Kaikista tehtävistä on jäänyt paljon hyviä muistoja ja hyviä ystävyyssuhteita. Mutta aika aikaa kutakin eli kaikella on aikansa niin kuin Isossa Kirjassa sanotaan.

Entä mitä nyt? Sitä on moni kysellyt. Olen opetellut elämään ilman minkäänlaisia suorituspaineita, kun elämä on tähän asti ollut: suorittamista, suorittamista... niin minusta itsestäni on ainakin tuntunut. Se kyllä täytyy tunnustaa, että opiskeluvaihe tässä uudenlaisessa elämän tilanteessa on vielä meneillään.
En minä silti sohvan nurkkaan makoilemaan ole jäänyt. Lenkillä käyn säännöllisesti joko yksin tai Hilkan tai Tiinan perheen koiran, Nanan, kanssa. Nikkarointihommatkin ovat alkaneet ihmeesti kiinnostamaan monen vuoden tauon jälkeen. Sainhan minä ihan vaativan tehtävän Töysä-seuralta, kun pyysivät minua tekemään makasiinin seinään kyltin korukirjaimin: "Makasiinimuseo" Perusteluina pyynnölle oli, kun olen sellaisia tehnyt ennenkin ja kun minulla on kuulemma nyt aikaa. Toki lupasin tehdä, sekin on vapaaehtoistyötä niin kuin eläkeliittolainen työ. Töysä-seurassa tehdään pyyteetöntä ja arvokasta kotiseututyötä, jonka arvoa ei hetikään tarpeeksi osata täällä Töysässä arvostaa.

Kuortanelaisen Eeva Peltolan mietelausetta olen viime aikoina usein muistellut. Se kuuluu seuraavasti:
"Tallenna elämäsi hyvät hetket muistojesi helminauhaan niin voit vanhuuden päivinäsi iloita ja kiittää elämästä."
Paljon, tosi paljon, olen saanut hyviä helmiä pujotella elämäni helminauhaan ja niistä olen kiitollinen.