Kirkkojuhlassa Jurvassa

Viime sunnuntaiaamuna klo 8 lähdimme Hilkan kanssa ajelemaan Etelä-Pohjanmaan toiselle reunalle, Jurvaan ja EL-Jurvan kirkkojuhlaan. Minut oli kutsuttu sinne juhlapuhujaksi. Hyvillä mielin sinne ajelimme, aurinko paistoi täydeltä terältä monen sateisen päivän jälkeen ja syksyn ruskavärit suorastaan häikäisivät kauneudellaan. Hyvää tunnelmaa vielä lisäsi radiosta tullut ohjelma. Siellä muisteltiin muutama päivä sitten edesmennyttä laulajaa, Mauno Kuusistoa ja soitettiin hänen ikivihreitä ihania lauluja.

Olimme ensin jumalanpalveluksessa Jurvan kauniissa puisessa ristikirkossa ja käytiin myös ehtoollisella. Jumalanpalveluksen jälkeen oli sitten juhla seurakuntatalolla. Paljon oli väkeä koolla, salin täydeltä. Erityisesti jäi mieleen nuorten kaksoisveljesten, Lauri ja Tuomas Tuomiston, hienot haitariesitykset. Kaiken kaikkiaan tunnelma oli hyvä ja vieras huomasi, että Jurvan yhdistyksessä on hyvä henki. Hyvästä ilmapiiristähän sitten seuraa hyvää toimintaa, hyvän puheenjohtajan Mirja Airakselan johdolla. Juhlassa luovutettiin kultaisia ja hopeisia ansimerkkejä tunnustuksena pitkästä ja ansiokkaasta työstä EL-Jurvan yhdistyksen hyväksi.

Omassa puheessani korostin hengellisen toiminnan tärkeyttä Eläkeliiton toiminnassa. Esim. viime vuonna osallistui hengellisiin tilaisuuksiimme n. 50.000 jäsentämme. Sitä myös korostin, miten tärkeitä yhteistyökumppaneita meille ovat seurakunnat, seurakunnat meille ja me seurakunnille.

Muuten puheeni rungoksi otin vanhusten viikon teeman: Meitä on moneksi. seuraavassa katkelma siitä puheen kohdasta:
"Lokakuun ensimmäisellä viikolla vietetään vanhustenviikkoa. Tämän vuotisen vanhuusviikon teema on : Meitä on moneksi. Tällä teemalla halutaan muistuttaa päättäjiä ja meitä kaikkia siitä, miten erilaisissa elämänolosuhteissa tämän päivän eläkeläiset elävät. Eläkeläisten määrä lisääntyy. Yli 65-vuotiata on nyt lähes miljoona ja 85-vuotiatakin jo toistasataatuhatta. Sanotaan, että keskimäärin tämän päivän eläkeläisillä menee hyvin. Meitä on moneksi. Noin puolella 65-vuotta täyttäneistä on arkielämää haittaava vamma tai sairaus, mutta toisella puolella menee elämä ihan hyvin. Eläkkeellä olevien keskieläke on noin 1500 euroa, naisten eläke 300 € pienempi kuin miesten. Pienellä 500 euron kansaneläkkeellä elävä miettii joka päivä, riittääkö eläke ruokaan, asumiseen tai lääkkeisiin, samaan aikaan osalla eläkeläisistä ei ole taloudellisia huolia. Monilla eläkeläisillä on hyvä turvaverkko, on lähellä lasten perheitä, on ystäviä, on harrastuksia, mutta kaikilla ei ole. Yksi tämän päivän suurimmista huolenaiheista on yksinäisyydestä aiheutuvat ongelmat. Olen usein siteerannut maailman kuuluisimman vapaaehtoistyöntekijän äiti Teresan sanoja: Tämän päivän maailma on täynnä puutetta, nälkää ja sairauksia. Ahdistavinta on kuitenkin yksinäisyys. Kun kukaan ei minua tarvitse eikä kaipaa. Kun ei edes muista, miltä tuntuu olla tarpeellinen, rakastettu tai kuulua perheeseen.
Meitä on moneksi
Yksinäisyyden torjunnassa tarvitaan meitä kaikkia, siinä on haastetta meille eläkeliittolaisille. Yksinäisyyden torjuntaa on kaikki se toiminta mitä yhdistyksissämme teemme, juhlat, erilaiset kokoontumiset, retket jne. Vapaaehtoistyö on järjestössämme, jossa jäseniä on jo yli 125.000, hyvin tärkeällä sijalla. Vapaaehtoista työtä, lähimmäisen auttamistyötä, teki viime vuonna yli 11.000 jäsentämme. Vanha pohjalainen sanonta kuuluu:Sun arvos mitahan siinä, miten sää kohtelet sellaasta ihmistä, josta ei oo sulle minkäänlaasta hyötyä. Niinpä niin, toisaalta on hyvä muistaa, että antaessaan saa.
Eräs eläkeliittolainen vapaaehtoistyöntekijä sanoi mielestäni hyvin:”Kolhittu astia ei ehkä kelpaa pöydän kaunistukseksi, mutta kolhiintunut ihminen kelpaa hyvin toisen auttajaksi.”

Minä jään vuoden vaihteessa pois Eläkeliiton hallituksesta, joten pyynnöt puheita pitämään vähenevät tai luultavasti loppuvat ja hyvä niin, kaikella on aikansa, sitten tehdään jotain muuta.

Jurvasta tulomatkalla kävimme Kurikassa Hilkan siskoa, Railia ja hänen miestään, Armasta, tervehtimässä. Mukava oli heitä nähdä pitkästä aikaa. Meitä pidettiin siellä niin hyvästä, että ruokittiin lohiaterialla.

Mukava oli käydä Jurvassa ja Kurikassa, mutta mukava oli tulla illalla taas kotiin.