Esirukoilija on poissa

Olimme Hilkan kanssa viime lauantaina hyvän, pitkäaikaisen ystävämme, Taimi Haapasen hautajaisissa. Taimi Haapasen edesmennyt aviomies, Reino, oli kouluni johtajana, kun muutimme Kirkonkylään v. 1964.



Monet hyvät muistot tulivat mieleeni hautajaisissa ja muistotilaisuudessa. Asuimme Haapasten kanssa saman katon alla monta vuotta. Koululla ei ollut opettajainhuonetta, lähes päivittäin menimme koko opettajaporukka Taimi-tädin kahveille. Taimi-tädin hoiviin vipelsivät meidän lapsemmekin(Tuula ja varsinkin Pasi) tämän tästä. Elimme ikään kuin samaa perhettä. Taimi-tädillä oli hyvä lauluäänni. Muistelen käyttäneeni häntä esilaulajana, kun pidin laulutunteja, omat taidot olivat ainakin tuossa asiassa kovin vähäiset(monessa muussakin!)



Taimi ja Reino olivat ihania ihmisiä, joiden lähellä oli hyvä ja turvallista olla, niin minä muistelen, heidän lähellään viihtyi. He olivat iloisia uskovaisia.



Minulla on sellainen heikkous, että pyörryn helposti mitä ihmeellisimmissä paikoissa, sairaalassa, haavan nähdessäni ym, ym. Taimi-täti oli ollut sappileikkauksessa, siihen aikaan ei ollut tähystysleikkauksia. Muistan, kuinka monta kertaa Taimi-täti uhkasi näyttää haavansa minulle, että näkisi minun pyörtyvän. Muistan myös toisen tämän tapaisen tapauksen. Taimi makasi Seinäjoen keskussairaalassa, oli ollut aivoverenvuoto. Menimme häntä Hilkan kanssa katsomaan. "Uskalsit vain tulla", sanoi Taimi minulle. Niinhän siinä kävi, että minua alkoi pyörryttää. Ei siinä muu auttanut kuin oikaista itseni Taimin viereen vähäksi aikaa. Nauruksihan se lopulta meni.



Taimi sai elää pitkän elämän, lähes 99-vuotiaaksi. Usein hän viime aikoina kyseli, että onkohan Jumala hänet hylännyt, kun ei ota pois. Toisaalta hän monesti sanoi, että häntä täällä vielä tarvitaan. Taimin ohjeita meille nuoremmille oli, että rukoilkaa ja antakaa anteeksi. Tiedän, että meidänkin perheemme on ollut monesti Taimi-tädin esirukousten kohteena. Tiedän, että Taimi-täti on rukouksiinsa sisällyttänyt myös lapsenlapsemme.

Taimi-tädin nuorin poika, Pauli, piti muistotilaisuudessa hyvin koskettavan puheen äitnsä muistolle. Paulin puheessa usein toistuivat sanat äidin rakkaus, lämpö, anteeksianto ja esirukoukset. Paulin puhetta kuunneltiin kostein silmin. Pauli sanoi puheensa alussa, että hän on nyt elämänsä vaikeimman tehtävän edessä ja kaikki mitä hän nyt sanoo, tulee Jumalalta. Pauli on itsekin syvästi uskovainen, tullut uskoon jo kauan sitten.

Hyvien muistojen kera saattelimme Taimi-tädin haudan lepoon.