Sairautena flunssa

Kyllä se vain niin on, että terveydestä ei osaa olla kyllin kiitollinen. Vasta sitten, kun sairaus iskee, huomaa, että tärkeysjärjestykset heittää härän pyllyä. Olen viikon verran sairastellut flunssaa. Ensin kipeytyi kurkku ja tuli yskää. Sitten tuli kuume ja se kaatoi lopullisesti vuoteeseen. Olen kyllä ottanut sekä sika-, että tavallisen rokotteen, mutta eipä vain rokotteet auttaneet. Ennen vanhaan sanottiin, että yskä paranee yskimällä ja "räkätauti" räkimällä. Kumpaakin olen tehnyt ihan kiitettävän määrän ja flunssa sen kuin jatkaa myllerrystään. Harkitsin jo lääkäriinkin menoa, mutta en kumminkaan mennyt, ainakaan vielä.

Sitä aina tällaisessa tilanteessa miettii, että mistä minä sen tartunnan oikein sain tai keneltä. Toisaalta se on ihan turhaa, tarttunut mikä tarttunut. Voi olla omaakin syytä, kastelin nimittäin jalkani viime perjantaina Keskisen pihassa, kun auton ymprille oli tullut kaupassaoloaikana hirmuinen vesiläkäkkö, enkä huomannut, kun astuin autoon, että vettä oli niin syvästi, että kastelin jalkani. Monta käsipyyherullaa on tullut niistettyä roskikseen ja aina vain pitää niistää ja pärskiä.

Olemme aina olleet kiirastorstaina kirkossa ja ehtoollisella. Se on sellaista kodin perintöä. Nyt tuli minun kohdalleni poikkeus. Hilkka meni siskoni Hellin kanssa kirkkoon.

Nämä isot juhlapyhät ovat siinäkin mielessä meille isovanhemmille mukavia, kun saamme koko jälkikasvumme yhtäaikaa koolle. Niin näyttää käyvän tänäkin pääsiäisenä, ellei nyt tämä minun sairauteni pahene, niin etteivät uskalla tartuntavaaran takia meille tulla. Toivottavasti ei niin käy.