Kulttuurinautinnot ihmiselle tärkeitä

Elämä olisi aika tyhjää, ellei olisi mahdollisuutta nauttia erilaisista kulttuuritilaisuuksista. Olimme viime viikon lauantaina 13.3. Ilmajoella seuraamassa Sillanpään marssilaulu-oopperaa. Eläkeliiton E-P:n piiri oli ostanut oopperan Pirkan kylät ry:ltä. Harvoin on saanut kokea sellaista tunteiden myllerrystä, mitä koimme seuratessamme talvisodan tunnelmista kertovaa oopperaa. Eipä tainnut olla montaakaan kuivaa silmäparia katsojien joukossa. Täytyy sanoa, että Eläkeliiton E-P:n piiri teki kulttuuriteon tuomalla isänmaallisuudesta tunnettuun maakuntaan tällaisen esityksen. Opperaa kävi katsomassa (2 näytäntöä) yhteensä n. 1200 ihmistä, vaikka maakunnassa oli samana päivänä useita talvisodan päättymisen muistotilaisuuksia.

F.E. Sillanpään marssilaulu v. 1939

"Kotikontujen tienoita tervehtien tämä laulumme kaikukoon, yli peltojen, vetten ja tunturien aina Hangosta Petsamoon. Sama kaiku on askelten, kyllä vaistomme tuntee sen, kuinka kumpujen kätköistä, mullasta maan isät katsovat poikiaan. Sinä tiedäthän veikko mun vierelläin, mikä retkemme tänne toi. Ilomielin me riensimme sinnepäin, missä yhteinen kutsu soi. Tapa tuttu jo taattojen nyt on hoidossa poikasten: Kun on vaaralle alttiina syntymämaa, kotiaskaret jäädä saa. Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus. Tääll' on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus. Siis te lapset ja vanhukset, ja te äidit ja morsiamet, niin kauan teillä on suojattu lies kun on pystyssä yksikin mies."
"Toki kallein on vapaus" - niinpä niin, se ei ole itsestään selvyys tänäkään päivänä.

Täysin erilaisen kulttuurinautinnon sain kokea Jyväskylässä, kun olin seuraamassa Tanssiteatteri Krampin tuottamaa Dracula-kauhumusikaalia. Miksi tällaista esitystä menin katsomaan? Siksi, että vanhin lapsenlapseni, Laura, oli musikaalissa mukana laulamassa ja tanssimassa. Jo musikaalin esityspaikka oli omiaan lisäämään kauhun tunnelmaa. Se esitettiin hyvin kolkon oloisessa teollisuushallissa, jossa peltikaton ja putkien kolina antoi oman kolkon lisänsä esitykseen. Kyllä pappa oli hyvin ylpeä lapsenlapsensa esityksestä, vaikka jossain kohtaa pelkäsin tosi paljon, kun Laura roikkui pää alas päin yli 10 metrin korkeudessa.
Tuntuu tosi mukavalta ja turvalliselta, kun jälkikasvulla on hyviä harrastuksia, onpa ne sitten liikunnan tai kulttuurin saralla. Kulttuuriahan se liikuntakin itse asiassa on. Eipä jää silloin aikaa ja energiaa huonoihin touhuihin. Siitäkin tässä on eilen iloittu, kun Tiinan vanhin tytär, Oona, saavutti eilen piirinmestaruus hiihtojen pitkällä matkalla (6 km) hienosti hopeaa.

Siinähän se meidän isovanhempien aika kuluu, kun muistelemme nimiä ja seuraamme lastemme perheiden elämää.
Seuraamme, mutta emme sekaannu!!!!!!!