Katselin tänä aamuna TV:stä Markku Veijalaisen vetämää ohjelmaa vanhuudesta ja vanhuksista. Vierailijana ohjelmassa oli tutkija Jukka Relander, joka on ollut mukana ko. asioita käsittelevässä työryhmässä.
Milloin ihminen on vanhus. Keskustelijat totesivat, että eläkkeellä olevat eivät ole yhtenäinen joukko. Suurin osa elää täyttä elämää, vain pieni osa heistä ovat ulkopuolista apua tarvitsevia, asuvat joko omaishoitajan avulla omassa kodissa tai ovat jo laitoksessa. Olen samaa mieltä kuin keskustelijat eli silloin kun ei pärjää omin voimin, silloin voi sanoa, että on kysymyksessä vanhus. Silloin se sana on ja ainakin pitäisi olla kunnioitusta ja arvostusta herättävä sana. Kyllähän sitä vanhetessaan itse kukin murehtii mielessään, että miten minun käy, kun tarvitsen toisten ja yhteiskunnan apua, onko minulla enää ihmisenä olemisen arvoa. Tutkimusten mukaan suurin osa ihmisistä pelkää vanhenemista.
Vanha pohjalainen sanonta kuuluu: "Sun arvos mitatahan siinä, miten sää kohtelet sellaasta, jost ei oo sulle minkäänlaasta hyätyä" Niinpä niin, kumpa muistaisimme tämän.
Tutkija Jukka Relander esitti tuossa keskutelussa monia hyviä ajatuksia ja ideoita. Kun puhutaan eläkepommeista, pitäisi myös muistaa, että eihän ne eläke-eurot ole mihinkään häipyneet. Eläkeläiset käyttäessään ja maksaessaan monista palveluista, varmistavat monien tuhansien työpaikkojen säilymisen. "Mummola"-palveluistakin puhuttiin. Miten rahallisestiki arvokasta on isovanhempien työ omien lasten ja lasten lasten hyväksi. Se on työtä, jota ei voi edes rahalla mitata.
Lopuksi Markku Veijalainen ja tutkija Relander 44 v, tekivät sukupolvi-sopimuksen. Relander lupasi oman ikäluokkansa puolesta turvata meidän eläkkeemme. (Työssä käyväthän maksavat meidän eläkkeistämme 75 %) Veijalainen sitoutui eläkeläisten puolesta siihen, että me terveet eläkeläiset pidämme itsestämme huolta, liikumme, harrastamme, annamme työpanoksemme vapaaehtoistyöhön, käytämme palveluja ja kulutamme. Lopuksi Jukka Relander lisäsi vielä: juokaa konjakkiakin kohtuullisesti-terveydeksi ja nauttikaa tästä päivästä.
tiistai 23. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti