Eläkeliitto ja E-P:n piiri juhlatunnelmissa

Tämä vuosi on Eläkeliiton ja Etelä-Pohjanmaan piirin juhlavuosi. Liitto täyttää 40 v ja piiri 35 v. Piirin juhlia vietettiin viime sunnuntaina Vaasassa, juhlapaikkana upea Vaasan kaupungin talo, jonka juhlasali oli ääriään myöten täynnä, n. 400 vierasta. Minut oli kutsuttu pitämään juhlapuhe tuossa arvokkaassa juhlassa. Mielelläni siihen suistuin, monestakin syystä. Tämä piiri on minulle niin kovin läheinen, olinhan aikanaan piirin puheenjohtajana 5 vuotta. Laitan tähän blogiini tällä kertaa pääkohdittain koko juhlapuheeni:

Hyvät juhlavieraat, hyvät ystävät.

Mieluisa tehtäväni on tuoda tähän juhlaan Eläkeliiton onnittelut ja kiitokset. Eläkeliiton Etelä-Pohjanmaan piiri ei ole mikä tahansa piiri, se on Eläkeliiton lippulaiva mitattiinpa sitä millä mittarilla tahansa. Vaito Aho on kirjoittanut Sauna-runon, jossa oli mm. lause: mitä ois elo, jos saunaa ei ois. Aivan samoin voidaan sanoa: Mitä olis Eläkeliitto, jos Etelä-Pohjanmaan piiriä ei ois.

Hyvät ystävät
Täällä juhlasalin edessä näemme kolme lippua. Nämä liput muistuttavat meitä siitä, että meillä tämän päivän eläkeläisillä on paljon kiitoksen aiheita. Erityisen kiitollisia saamme olla sotiemme veteraaneille, naisille ja miehille, joiden uhrausten ansiosta siniristilippu saa vapaasti liehua. Olemme kiitollisia sille kansanosalle, joka sodan aikana piti huolta kotirintamasta, piti pyörät pyörimässä, ellei kotirintama olisi kestänyt, olisiko kestetty taistelukentilläkään. Erityisen raskasta tuon ajan on täytynyt olla sotaleskille ja heidän lapsilleen, sotaorvoille. Ne ajat eivät ole voineet mennä jälkiä jättämättä. Olisiko nyt vihdoin valtiovallan huomioitava tämä kansanosa ja heidän kuntoutustarpeensa. Joitakin viikkoja sitten Ilmajoella esitetty Sillanpään marssilauluooppera toi nuo edellä kuvat ajat koskettavalla tavalla mieliimme ja muistoihimme. Mitä lieneekin aarteita Suomessa, toki kallehin on vapaus jne.

Nämä Eläkeliiton piirin ja yhdistyksen liput velvoittavat meitä muistamaan kiitollisina niiden ihmisten toimintaa, jotka ovat tätä meille niin läheistä eläkeliittolaista kotia vuorollaan rakentaneet ja toimintaa ylläpitäneet. Eläkeliiton lippujen pohjaväri on vihreä, sitä sanotaan Eläkeliiton vihreäksi. Värilläkin on oma symboliikkansa, Vihreä on elämän, kasvun ja uudistumisen väri. Haluamme ajatella, että eläkepäivät merkitsevät meille itse kullekin uudenlaisia mahdollisuuksia, uudenlaista henkisen ja fyysisen kasvun aikaa, kun työ ei ole enää omien toiveiden toteutumisen tiellä. Kun vain saisimme olla terveinä, sitähän me kaikki toivomme.

Sain olla kaksi viikkoa sitten mukana Eläkeliiton pitkäaikaisimman puheenjohtajan, V.J. Sukselaisen muistomerkin paljastustilaisuudessa Paimiossa. Tuossa tilaisuudessa muisteltiin ”vähäväkisten valtiomiehen” elämää, kuinka isättömästä, maattomasta, äpäräpojasta saattoi tulla yksi Suomen merkittävimmistä valtiomiehistä. Jo nuorena opiskelijapoikana hän kirjoitti päiväkirjaansa: ”Olen kunniahimoinen, mutta luulen itse, että sydämen hyvyys on minussa kunnanhimoa voimakkaampi. Jos minusta jotakin tulee, niin kyllä kai jälkimaailma tämän seikan objektiivisesti arvostelee.” Niinhän se on tässä eläkeliittolaisessa toiminnassakin, kunnianhimoa pitää olla, mutta kuitenkin enemmän sydämen hyvyyttä, paljon enemmän.

Vanha etelä- pohjalainen sanonta kuuluu: Sun arvos mitataan siinä, miten sää kohtelet ihmistä, jostei oo sulle minkäänlaasta hyötyä. Tuossakin sanonnassa on kysymys sydämen hyvyydestä.

Paljon on Eläkeliitto Sukselaisen ajoista mennyt eteenpäin, mutta perustat luotiin silloin. Kun Sukselainen aloitti puheenjohtajana -72, jäseniä Eläkeliitossa oli vähän yli 3000. Nythän meitä on lähes 125.000 ja jäsenmäärä on tosi voimakkaassa nousussa. Mistä tämä kertoo? Se kertoo hyvästä, monipuolisesta toiminnasta piireissämme ja yhdistyksissämme, se kertoo siitä, että Eläkeliitossa on ainakin osittain osattu lukea oikein ajan merkkejä. Se kertoo hyvästä toimintailmapiistä. Joku on viisaasti sanonut: ”Teemme hyvin sen, minkä teemme mielellämme”.

Suomessa siirtyy eläkkeelle vuosittain n. 85.000 ihmistä, Uusia jäseniä yhdistyksemme keräsivät viime vuonna yhteensä 9000 , mutta ikärakenteesta johtuen keskuudestamme poistuu vuosittain yli 7000 jäsentä. Sukupuolijakautuma on jäsenkunnassamme sellainen, että naisia on 2/3 ja miehiä 1/3. Eero Patrakalta kuulin mukavan yksityiskohdan. Hän totesi, että Lomakeskus Lehmirannassa kävijöiden sukupuolijakauma on samanlainen ja hän vielä jatkoi, että ”kyllä siellä on miesten hyvä olla, kunhan vain pysyvät hengissä.”
Olemme koko maassa ja omilla paikkakunnillamme yksi suurimmista terveysliikuntajärjestöistä, yksi suurimmista kulttuurijärjestöistä, olemme kulttuurin suurkuluttajia, mutta myös suurtuottajia, kuoroihin, näytelmäpiireihin karaokekerhoihin ja kilpailuihin ym. osallistumiskertoja oli viime vuonna lähes 100.000. Olemme yksi suurimmista vapaaehtoistyötä tekevistä järjestöistä. Vapaaehtoistyötä teki viime vuonna n. 12.000 eläkeliittolaista ja kirjattuja avunsaantikertoja oli peräti lähes 1,3 milj. Hengellinen toiminta on aina ollut järjestössämme kivijalka, josta ponnistaa. Kirkkopyhiin, toukosiunauksiin, virsilaulutilaisuuksiin osallistujia oli viime vuonna lähes 50000 jäsentä.

Miksi me tällaista toimintaa ylläpidämme? Eiköhän siksi, että ihminen, joka on elämäntyönsä kunnialla tehnyt, voisi eläkkeellä ollessaankin elää onnellista elämää. Olen usein siteerannut äiti Teresan viisaita sanoja: ”Tämän päivän maailma on täynnä puutetta, nälkää ja sairauksia, mutta ahdistavinta on kuitenkin yksinäisyys. Kun kukaan ei minua tarvitse, kun ei muista, miltä tuntuu toisen ihmisen läheisyys, kun ei edes muista miltä tuntuu olla tarpeellinen, rakastettu tai kuulua perheeseen”. Tähän asiaan Eläkeliitto, sen piirit ja yhdistykset haluavat ojentaa auttavan kätensä.

Yhdistyskyselyissämme ykkössijalle tärkeysjärjestyksessä nousee aina yhdessäolo. Edunvalvonta on tässä arvoasteikossa ihan loppupäässä. Kyllä silti edunvalvonta on liitossamme tärkeällä sijalla ja tuntuu siltä, että sitä mukaa, kun jäsenistöömme tulee nuorempia eläkeläisiä, vaatimukset edunvalvonnan terävöittämiseksi kasvavat ja se on hyvä asia.
Usein kuulee moitittavan sitä, miksi näitä eläkeläisjärjestöjä on niin paljon, eikö yksi riittäisi. Kaikilla järjestöillä on kuitenkin oma historiansa, eikä siihen ole muutosta tulossa. Parasta, mitä viime vuosina eläkeläisten edunvalvonnan kannalta on tapahtunut, on Eetu ry:n perustaminen, hoitamaan pelkästään eläkeläisten etuja. Tänä päivänä Eetun mielipiteitä kysytään, kun meitä koskevista asioista valtakunnassa päätetään, Eetun kautta ovat monet ovet vallan kammareihin avautuneet.

Monta hyvää asiaa on nykyisen hallituksen toimesta saatu päätettyä, on päätökset n. 700 euron takuueläkkeestä ensi vuoden maaliskuulta lähtien, ruuan arvonlisäprosenttia on alennettu, verotuksen epäkohtia korjattu jne. Olin joitakin vuosia sitten mukana 55-kyselytutkimuksessa, johon osallistui n. 7000 eläkeläistä. Siinä mm. laitettiin tärkeysjärjestykseen eläkeläisille tärkeimmät asiat. Ylivoimaisena ykkösenä oli se, että saisi asua omassa kodissa mahdollisimman pitkään. Selvänä kakkosena oli, että saisi pitää elämän kumppaninsa mahdollisimman pitkään vierellään ja vasta kolmantena tulivat terveys- ja hoivapalvelujen tärkeys.
Eläkeliiton edunvalvonnassa kannetaan huolta kotipalvelujen tasosta ja ennalta ehkäisevästä kuntoutuksesta. Julkinen sektori ei selviä palveluhaasteista yksin, ennalta ehkäisevässä työssä eläkeläisjärjestöjen osuus on jo nyt merkittävä ja tulevaisuudessa tulee aina vain merkittävämmäksi. siksi olisi päättäjiltä suurta viisautta turvata järjestöjen toiminta RAY:n tuen avulla. Olemme myös huolissamme puheista, että jatko-opintoihin valitaan opiskelijat todistusten perusteella, meidän mielestämme ainakin terveys- ja hoiva-aloille tarvitaan soveltuvuustestit.

Katselin tässä päivänä muutamana TV: sta Studio 55+ ohjelmaa. Siinä Markku Veijalainen keskusteli tutkija Jukka Relanderin kanssa vanhuuteen liittyvistä asioista. Nuori tutkija toi esiin monia hyviä ajatuksia ja ideoita. Kun puhutaan eläkepommeista, pitäisi muistaa, että eihän ne eläke-eurot mihinkään häivy. Tämän päivän eläkeläiset ovat tottuneet myös kuluttamaan. Eläkkeillä turvataan monet tuhannet työpaikat tässä maassa. Mummolapalveluistakin puhuttiin. Siitä miten rahallisestikin arvokasta on isovanhempien työ lasten ja lastenlastensa hyväksi, se on työtä, jota ei voi edes rahassa mitata. Lopuksi Veijalainen ja tutkija Relander tekivät sukupolvisopimuksen. Tutkija sitoutui oman ikäpolvensa puolesta turvaamaan meidän eläkkeemme, työssäkäyväthän maksavat meidän eläkkeistämme 75 % ja 25% tulee eläkerahastoista. Veijalainen sitoutui meidän eläkeläisten puolesta siihen, että eläkeläiset pitävät itsestään entistä parempaa huolta, liikkuvat, harrastavat, tekevät vapaaehtoistyötä, käyttävät palveluja ja kuluttavat. Lopuksi tutkija lisäsi, että konjakkiakin voisi käyttää, mutta vain terveydeksi..

Toivotan Eläkeliiton lippulaivalle, Etelä-Pohjanmaan piirille ja se yhdistyksille miellyttäviä toiminnan vuosia ja toivon, että yhteen hiileen puhaltamisen henki saisi jatkua tästä eteenkin päin. Vaasan Jaakko sanoi aikanaan :Kukaan ei ole mitään-ainakaan yksinään.

EL- Sanomissa on kirjeenvaihtopalsta, niin kuin tiedätte. Ja kun tuo kevät on ihan ovella, muistan lukeneeni joskus mukavan kirjeenvaihtoilmoituksen EL-Sanomista:

"Voi tokkiisa, talvi taittuu, kevät tulloo ja lempi leiskuu. Sinnuu ei vaan vierellä näy. Mies mukava, mukkiin menevä, kirjoita! Mie rakastan sinnuu kuin aurinkoista kevätaamuu. nim. lesken lämmin syli."