Lunta vaille talvi

Meidän mittari näytti tänä aamuna syksyn pakkasennätystä -8 astetta. Lapissa kuuluu jo olevan täysi talvi. Hyvä niin, pääsevät suomalaiset hiihtäjät harjoittelemaan kotimaassa. Tulis vaan tännekin lunta, minulla on taas tavoitteena hiihtää vähintäin 500 km (mestarisuksittelijan raja).

Alkuviikko meni taas eläkeliittolaisissa merkeissä. Sunnuntaina olin EL-Peräseinäjoen 35-vuotisjuhlissa puhumassa. Siellä oli mukava, kodikas olo tuttujen keskellä. Ensin oltiin jumalanpalveluksessa, sankarihaudoilla käynti ja lopuksi ruokailu ja juhla seurakuntakodissa. Juhlaohjelmaan kuului puheita, musiikkiesityksiä ja ansiomerkkien jako.

Peräseinäjokihan kuuluu nyt Seinäjokeen. Korostin omassa puheessani mm. sitä että Peräseinäjoella on oma Eläkeliiton yhdistys kuntaliitoksesta huolimatta. Sanoin seuraavasti:

"Yhdistystoiminta ylläpitää kotiseutuhenkeä. Peräseinäjoki on muutaman vuoden kuulunut Seinäjoen kaupunkiin, te olette kaupunkilaisia. Siitä olemme Eläkeliiton hallituksessa tyytyväisiä, että täällä on oma Eläkeliiton yhdistys eikä mistään muustakaan kuntaliitoskunnasta ole lakkautettu Eläkeliiton yhdistystä. Kuntaliitosten yhteydessä usein kannetaan huolta kotiseutuhengen katoamisesta. Sen kokemuksen perusteella, mitä itselläni on kunnalliselämästä, voin sanoa, että kotiseutuhengen ylläpitämisessä paikkakunnan kolmas sektori eli yhdistykset ovat kaikista tärkeimpiä."

Sanomalehti Ilkan toimittaja ei ehtinyt muilta kiireiltään tulla juhlaan, mutta soitti minulle, kun olin kotimatkalla. Kyseli, että mitä puhuin. Lupasin kotiin päästyäni laittaa hänelle puheeni sähköpostissa, niin kuin sitten teinkin. Hän sitten kiitteli vaivannäöstä ja kiitteli myös puheesta, joka hänen mielestään oli ollut hyvä ja hauska, sanoi nauraneensa ääneen puhettani lukiessaan. En vaan tiedä, että missä kohtaa puhetta.

Olinhan minä tiistaina myös oman el-yhdistyksen syyskokouksessa. Valitsivat minut kokouksen puheenjohtajaksi. Helppo oli olla puheenjohtajana, asiat oli niin tosi hyvin valmisteltu hallituksessa. Töysässä on hienosti toimiva Eläkeliiton yhdistys, jäsenmääräkin kasvaa kovaa vauhtia, nyt jo muutamaa jäsentä vaille 500. Näin sivusta seuranneena on tuntunut hyvältä, miten hyvin yhteistyö hallituksessa pelaa ja miten hyvin työnjako hallituksen jäsenten kesken toimii. Hyvillä mielin tulin kokouksesta kotiin. Sitäkin kokouksesta tullessani värkkäilin, että olenkohan minä tosiaan niin vanha, että oma oppilaani, Erkki Vainionpää, on nyt jo muutaman vuoden ollut yhdistyksen puheenjohtajana, loistavana puheenjohtajana!