Eläkeliiton Lapin yhdistyksen vieraana

Olin tämän viikon keskiviikkona puhumassa Raumalla, EL-Lapin yhdistyksen 35-vuotisjuhlilla. Hieman hirvitti lähteä 250 km:n päähän sellaisella säällä, satoi ja myrskysi, tuulen nopeus oli kuulemma yli 25 m/s. Perille päästyäni aurinko jo paistoi.

Oli mukava käydä vieraassa paikassa ja puhua ihan vieraille ihmisille. Samanlaisia eläkeliittolaisia siellä on kuin täällä meilläkin, iloisia, välittömiä ja vieraanvaraisia. Oli mieluisaa todeta, että tässäkin yhdistyksessä on hyvää, monipuolista toimintaa ja jäsenmäärä on hyvällä kasvu-uralla.

Mitä puheeni piti sisällään? Lyhyesti sanottuna korostin Eläkeliiton ja sen yhdistysten toiminnan merkitystä yksinäisyyden torjunnasa. Tämä viikko on vanhusten viikko, jonka teemana on kuntoutuminen kunniaan. Hyvä kunto ja terveys koostuu kolmesta asiasta, fyysisestä ja henkisestä kunnosta ja sosiaalisesta kanssakäymisestä. Ihmisen ei ole hyvä jäädä yksin. Eläkeliiton yhdistysten toimintaahan tähtää juuri noihin kolmeen asiaan, jäsentensä fyysisen, henkisen ja sosiaalisen kunnon parantamiseen. Kerroin suuresta vanhuustukimuksesta, johon internetin kautta osallistui n. 7000 eläkeläistä, minä myös sain olla siinä mukana. Tutkimuksen loppuraporttissa kerrottiin, mitkä asiat ovat meille vanhetessamme kaikkein tärkeimpiä. Kolme tärkeintä:
1. Että saisi asua omassa kodissaan mahdollisimman kauan.
2. Että saisi pitää elämänkumppaninsa vierellään mahdollisimman pitkään.
3. Että saisin kunnollista terveys- ja hoivapalveluita, kun niitä tarvitsen.
Tässä on tärkeää viestiä valtakunnan päättäjille. Senkin toin esille, että tämä yhteiskunta on muuttunut ja muuttumassa kovaan, armottomaan suuntaan. Nyt on vallalla vahvuuden, vaurauden ja nuoruuden ihannointi, vanhat ja heikot ovat vaarassa jäädä jalkoihin. Kuitenkin me isovanhemmat olemme tosi tärkeitä jälkikasvullemme, auttamalla heitä esim. tilanhoidossa, hoitamalla lastenlapsiamme, tarjoamalla heille turvaa ja tukea, pehmoisen sylin, kuulevan korvan ja lohduttavat sanat. Tällaista ja monta muuta asiaa tuli sanottua.

Kiitokseksi sain juhlivalta yhdistykseltä lahjakassin, jonka sisältä kotiin päästyäni löytyi uunituore, vähän makeutettu maalaislimppu, paikallinen perinneleipä. Kaikin puolin mukavat muistot jäivät mieleen keskiviikkopäivästä ja siitä, miten innostunutta eläkeliittolaista väkeä näytti olevan juhlivassa yhdistyksessä, se lisää myös omaa jaksamista.