Olin tällä viikolla pari päivää Helsingissä. Keskiviikkona pidettiin Eläkeliiton hallituksen kokous ja torstaina oli Eetu ry:n järjestämä eläkeläisparlamentti Kevan pääkonttorilla.
Hallituksen kokouksessa mm. käytiin alustavasti läpi Lehmirannan laajennukseen liittyvät urakkatarjoukset. Ennen urakoitsijoiden lopullista valintaa käydään vielä jatkoneuvotteluja ja tarkennuksia. Se voidaan nyt kuitenkin sanoa, että oli oikea aika laajentaa Lehmirantaa. Hintataso oli tosi paljon pudonnut ensimmäisistä arvioista. Tavoitteena on, että kaivinkone alkaa möyriä tontilla jo marraskuulla ja valmista pitäisi olla ensi syksynä. Meillä on nyt meneillään varojen keräys omien yhdistystemme, piiriemme ja jäsentemme kesken. Mitä enemmän saamme lahjoitusvaroja, sen vähemmän tarvitaan lainaa. Nyt pitää meidän toimia niin, että mukaan talkoisiin saadaan mahdollisimman moni jäsen, onhan se Lehmiranta meidän kaikkien omaisuutta ja vielä enemmän omalta se tuntuu, kun olemme mukana kukin omien varojen mukaisesti rakentamista tukemassa. Minäkin lunastin tänään yhden nimilaattapaikan Hilkan kanssa. Yksi nimi lahjoittajien taulussa maksaa 200€ ja aviopuolisoiden osalta 300 €. Onhan siellä mahdollisuus saada jopa oma nimikkohuone 3000 eurolla, ihan niin suureen lahjoitukseen ei meillä ollut varaa.
Eetu ry:n parlamentin teemana oli eläkejärjestelmien kehittäminen ja tulevaisuuden näkymät. Eihän ne julkisen sektorin talousnäkymät kovin hyvältä näytä. Aika näyttää, miten kovia keinoja hallitusherrat sitten ottavat käyttöönsä, onko verojen korotusta,menojen leikkausta vai työllisyysasteen nostoa. Veikkaan, että kaikkia kolmea tapaa tullaan käyttämään.
Otsikoin tämän kertaisen kirjoitelmani hiihtokauden avaamisella. Se on ihan totta. Olin yötä poikani Pasin luona Nummelassa ja torstaiaamuna ajelimme hiihtovälineiden kanssa Ylläshallille Helsinkiin hiihtämään. Ei olis millään uskonut, että Helsingissä on niin mahtavat puitteet hiihtämiseen ympäri vuoden. Rata oli suunniteltu kahteen kerrokseen, joten siellä oli laskuja ja peräti haarakäyntinousuja. Tunnin verran hiihdeltiin ja sieltä sitten ajelin Kevan pääkonttorille parlamenttiesitelmiä kuuntelemaan. Sen verran outoa oli hiihtäminen, että nyt on lihakset tosi kipeät, mutta sehän ei ole vaarallista, kunto siitä vain nousee-niin luulen.
perjantai 30. lokakuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti