Ilo elää Karjalassa

Olemme Hilkan kanssa olleet kolme päivää Joensuussa, Eläkeliiton Liittokokouksessa. EL:n Pohjois-Karjalan piirin väki Pj. Markku Sivosen ja toim. joht. Sirkku-Liisa Savolan johdolla oli tehnyt Liittokokousvalmisteluja 4 vuotta. Mitään ei ollut jätetty sattuman varaan. Kaikki pelasi loistavasti, vaikka meitä vieraita oli monta tuhatta.

Itse Liittokokouksessa oli vähän jännitystäkin tai dramatiikkaa, kun Osmo Kärkkäisellä(71 v) oli halua haastaa pitkäaikainen ja loistavasti tehtävänsä hoitanut Hannu Tenhiälä(67 v) puheenjohtajan paikalta. Ei Osmo kuitenkaan halunnut kannatustaan mittauttaa, vaan pitkän ja osin sapekkaankin puheenvuoron lopuksi vetäytyi kisasta ja Hannu Tenhiälä valittiin yksimielisesti Eläkeliiton puheenjohtajaksi seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Minäkin sain Osmolta oman osani oikein nimeltä mainiten, samoin kuin Etelä-Pohjanmaan piiri. Jos olen voinut olla vaikuttamassa parhaan henkilön valintaan 123000 jäsenen Eläkeliiton puheenjohtajaksi, olen siitä pelkästään ylpeä.

Monessa juhlatilaisuudessa saimme olla mukana. Keskiviikkona oli avajaisjuhla, sitten karjalainen ilta Areenalla ja karjalainen messu kirkossa. Karjalaisen kansan messun oli suunnitellut Joensuun khra Tapani Nuutinen(Eläkeliittolaulun säveltäjä) Tuossa messussa oli niin tosi koskettavaa nuorten laulajien ja soittajien esiintyminen ja se, että sanoitukset oli pääosin tehty karjalan murteella: "Kuulet sie, kuulet sie, etkö sie jo kuule tai kulkisinko synkäs laaksos, en mie mittää pahhaa pelkäis tai syvvyyvestä minä huuvan sinnuu, Herra, siun tykönäs on anteeksantamus..."

Torstaiaamun juhlajumalanpalvelukseen Areenalla osallistui yli 3000 eläkeliittolaista. Jumalanpalvelus oli ekumeeninen, mukana oli ortodoksikirkon edustus. Erityisesti jumalanpalveluksessa oli koskettavaa ekumeeninen toukosiunaus. Torstaipäivä huipentui pääjuhlaan, jossa hyvä ohjelma huipentui liikenneministeri Anu Vehviläisen hyvään juhlapuheeseen.

Kyllä nämä isot tilaisuudet ovat korvaamattomia hengenluontitilaisuuksia, vaikka niiden järjestämisissä onkin niin tosi suuri työmäärä. Kolmen vuoden päästä sitten kokoonnutaan Rovaniemelle, kenellä vain vielä jalka liikkuu.

Kovassa kevät myrskyssä sitten ajeltiin veli-Väinön kodin kautta Pohjanmaalle. Tietenkin syötiin ensin Taimi-rouvan laittama oikea juhla-ateria. Täydellä vatsalla oli mukava tulla kotiin, kun vielä Tiina oli meidän yllätykseksi lämmittänyt oikein takankin.
On ihmeen hyvä kotiin tulla taas!