Olipa siinä teatterinautintoa kerrakseen, kun Tohnin harrastelijanäyttelijät esittivät Heikki Luoman kirjoittaman näytelmän, Taistelevat koppelot. Hienoja, lähes ammattimaisia roolisuorituksia kauttaaltaan. Sai taas pitkästä aikaa nauraa oikein sydämensä kyllyydestä. Näytelmän aihe suorastaan pursui seksillä kyllästettyä hupsuttelua. Toisaalta tuntui ihan säälittävältä, kuinka seksiä uhkuva Cunilla lähes näännytti talon aikamiespoika Pekan sekä lenkillä että sängyssä ja tavoitteena näytti yksinomaan olevan saada Pekan maat ja mannut itselleen. Tuo maailman vanhimman ammatin käyttäminen ei tässä tapauksessa aivan onnistunut vaikka lähellä olikin.
Kiitos, tohnilaiset, hieno esitys, ei muuta voi sanoa. Kunpa kaikki töysäläiset kävisivät näytelmän katsomassa, oma elämäkin tuntuisi sen jälkeen paljon helpommalta.
Surulliselta toisaalta tuntui, kun minullekin niin kovin läheinen Tohnin koulu ei enää ensi syksynä ole koulukäytössä (olen ollut siellä 4 v opettajana). Sitä tässä mietin, että mitenkähän käy maaseudun kylien tulevaisuudessa, asuuko siellä vain yksinäisiä vanhuksia, jos niitäkään. Minulle ainakin tulee tosi surullinen mieli ajaessani jonkun tutun aution talon ohi ja samalla muistan miten paljon elämää tuonkin talon pihapiirissä oli muutama vuosikymmen sitten. Ei sais tunteilla, mutta....
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti