Onnellisuus, mitä se on

Olin viime keskiviikkona Alavuden ikäihmisten neuvoston kokouksessa (ainoa kunnallinen luottamustehtäväni!) Kokouksen jälkeen menimme kaikki kuuntelemaan tohtori Jenni Kulmalan luentoa ikääntyvien ihmisten onnellisuudesta ja hyvästä olosta. Olipa mielenkiintoinen 2-tuntinen.

Jokainen on oman onnensa seppä-vai onko? Me ihmiset olemme erilaisia. Onnellisuus tarkoittaa jokaiselle hieman eri asioita. Maidenkin välillä on eroja. Tutkimusten mukaan Pohjoismaissa, Pohjois-Amerikassa ja Austraaliassa asuvat onnellisimmat ihmiset keskimäärin. Ikäkin vaikuttaa onnellisuuteen. Onnellisuuskäyrä on alimmillaan 30-40 vuoden iässä ja tämmöiset minun ja Hilkan ikäiset mummut ja papat olisivat onnellisimmassa iässä. Onkohan vain, kun kivistää sieltä ja kivistää täältä.

Onnellisuuden kannalta hyvin tärkeäksi on osoittautunut se, kun katsoo elämää taakse päin, olenko saanut elämältä sen, mitä olen tavoitellutkin, ovatko tavoitteet täyttyneet. Tapsa Rautavaaran laulussa sanotaan: En päivääkään vaihtaisi pois. Jos rehellinen olen, kyllä minä jonkun päivän ihan varmasti vaihtaisin, vaikka muuten olenkin hyvin onnekas ja onnellinen ihminen.

Mielenkiintoinen oli pitkässä avioliitossa eläneiden onnellisuus käyrä. Se on U:n muotoinen. Alussa on 2-3 kuherrusvuotta, mutta sitten onnellisuuskäyrä tuon tutkimuksen mukaan menee alas päin kuin lehmän häntä. Onnellisuus on huonoimmillaan, kun on yhteistä taivalta takana päin 25 vuotta. Tämän jälkeen onnellisuus alkaa kasvaa ja 35 avioliittovuoden kohdalla ollaan samalla onnellisuustasolla kuin oltiin kuherrusvuosien aikana, siinä kohtaa alkavat uudet kuherrusvuodet. Tosi on!!!!!! Me on Hilkan kanssa oltu yhdessä jo 52 vuotta ja kuhertaminen sen kuin jatkuu!!!


Vanhan ihmisen onnellisuus on niin monesta asiasta kiinni. Onko minulla ystäviä, jaksanko osallistua ikäihmisten rientoihin, onko eläke niin pieni, ettei sillä retkille ja matkoille lähdetä, hyvä, kun asumiseen, ruokaan ja lääkkeisiin on varaa. Nykyään joka kolmas ihminen on yksinäinen tai ainakin kokee yksinäisyyttä. Naiset kokevat yksinäisyyttä enemmän kuin me miehet, vaikka ainakin itse olisin luullut asian olevan ihan päin vastoin. Sekin oli mielenkiintoinen tutkimuksen tulos, että henkilöt, jotka pitivät säännöllisesti yhteyuttä sisaruuksiinsa, kokivat jopa terveytensä paremmaksi.

Mieltä virkistäviä ja jopa muistia parantavia vaikutuksia oli säännöllisellä liikunnalla ja musiikin kuuntelulla. Tämä on ihan tutkittua tietoa. Musiikin kuuntelu vähentää kivun tunnetta, poistaa stressiä, laajentaa verisuonia, mikä taas parantaa sydämen ja aivojen toimintaa. Miellyttävän musiikin kuuntelu renteuttaa, aivan kuin olisi hierojalla käynyt. Toisaalta epämukava musiikin jumputus lisää stressiä. Aika moni luennon kuuntelija näytti tyytyväiseltä, kun luennoitsija sanoi: Ihmisellä on eniten hyviä elinvuosia jäljellä, jos hän on seitsemänkymppisenä "hieman pullukka".

Oman kokemuksen perusteella hyvän elämän takeena näin vanhoilla päivillä on se, että saisi olla omassa kodissa, ettei joutuisi laitoshoitoon ainakaan pitkäksi aikaa, että saisi elää puolison kanssa yhteistä elämää mahdollisimman kauan ja kolmanneksi tietysti se, että jonkinlaista terveyttä riittäisi vielä edes muutamaksi vuodeksi.

Tuo alussa mainitsemani luento loppui diaesityksseen, jossa vaihtuivat kauniit luontokuvat ja taustalla soi Irwinin laulu:

 Maailma on kaunis ja hyvä elää sille
Jolla on aikaa ja tilaa unelmille
Ja mielen vapaus ja mielen vapaus

On vapautta kuunnella metsän huminoita
Kun aamuinen aurinko kuultaa kallioita
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta valvoa kesäisiä öitä
Ja katsella hiljaisen haavan värinöitä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

 On vapautta istua iltaa yksinänsä
Ja tuntea, tutkia omaa sisintänsä
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

On vapautta vaistota viesti suudelmasta
Ja olla kuin kaipua aina jatkumasta
Ja elää elämäänsä ja elää elämäänsä

Esityksen jälkeen salin täyteinen yleisö oli monta minuuttia hiiren hiljaa- koskettavaa, sanoisin minä