Joulu on perhejuhla

Teen tätä kirjoitusta joulupäivänä. Miltä minusta nyt tuntuu? Tuntuu oikein hyvältä. Lapset ja heidän perheensä kuuluvat meidän jouluumme, ovat aina kuuluneet. Vaikka pukkiin ei enää kukaan lasten lapsistakaan usko, silti meillä oli hauskaa. Meidän aatto-ohjelmaamme kuului ensin haudoillakäynti. Veimme Hilkan kanssa kolme kynttilää, yhden meidän ensimmäisen lapsemme haudalle, toisen minun vanhempieni ja kolmannen Hilkan vanhempien muistoksi. On hyvä, kun hautausmaille on tehty paikka, mihin voi laittaa kynttilänsä muualle haudattujen lähiomaisten muistoksi. Jouluruokailu syötiin Tiinan luona ja sen jälkeen kävimme porukalla jouluaaton hartaustilaisuudessa Töysän kirkossa, missä kirkkokuoro lauloi ja kirkkoherra Pauli Kaivosoja piti hyvä hartauspuheen. Kirkko oli lähes täysi, vaikka aattoiltapäivänä oli kaksi hartaustilaisuutta. Loppuilta vietettiin Tiinan luona lahjoja aukoen ja herkkuja syöden. Mukana olivat myös vävymme Tapanin vanhemmat, Irma ja Heikki kuten niin monta kertaa ennenkin

Tänään sitten syötiin jouluateria täällä meillä koko perhe ja tietysti Helli oli mukana. Pöydän ympärillä meinasi olla ahdasta, kun 12 ruokailijaa piti mahduttaa 6 hengen pöytään. Meiltä miehiltä(minä, Pasi, Tapani ja Jari) kuluikin sitten iltapäivä golfhallilla, missä pelailimme scramble-kisan, vävyt vastaan Kuokkaset. Tasoituksellisessa kisassa vävyt olivat parempia, mutta lyöntien määrässä minä ja Pasi pidimme kyllä pintamme(vielä). On mahtava asia, että saimme tuon golfsimulaattorin tänne Töysään.

Luntakin on tullut niin paljon, että pääsemme jo hiihtelemään höylätyillä laduilla. Harmi vaan, kun on ollut tosi kylmää, lähes 20 astetta. Meidän perheen kilpahiihtäjä, Oona, on jo hiihtänyt yli 500 km. Ei tokikaan täällä Töysässä, vaan Lapin hangilla ja Lehtimäen tykkiladuilla. Toivottavasti hän saa olla terveenä, niin varmasti vauhtia alkaa löytyä, ainakin peruskunto on Oonalla tällä hetkellä tosi rautainen. Ei siinä enää pappa pysy alkuunkaan Oonan kannoilla, hyvä vaan kun ei pysy!!!!