Jälleen koululaiskisoissa

Olin eilen entisen kouluni, Iivarin koulun, hiihtäjien huoltajana Tohnin koululla. Mukava oli olla mukana monestakin syystä. Viestihiihdoissa on aina oma hohtonsa. Tohnin koulu on minulle sillä tavalla erityinen koulu, aloitinhan opettajan urani juuri Tohnin koululta 60-luvun alkuvuosina. Kunnanvaltuusto on päättänyt, että koulunpito Tohnin koululla loppuu tähän lukukauteen oppilasmäärän pienuuden takia. Silloin, kun olin siellä opettajana, oppilaita oli muistini mukaan lähes 70 ja meitä opettajia oli 2, minun lisäkseni Hilma Isotalo, opettaja isolla O:lla. Niin ne ajat muuttuvat. Sadat kyläkoulut eri puolilla maata ovat joutuneet lopettamaan toimintansa, kaiketi muuttoliikkeen seurauksena, väki vähenee ja vanhenee. Tuntuu surulliselta!
Viestikisa oli tosi jännittävä. Hakojärvi ja Iivari kilpailivat tosissaan voitosta, Hakojärven johtaessa viestiä aina viimeisille sadoille metreille asti. Muutamaa sataa metriä ennen maalia Iivarin ankkuri, tyttären tytär Oona, sai Hakojärven ankkurin kiinni ja toi joukkueensa viestivoittoon. Hieno hiihto Oonalta ja kaikilta muiltakin, eihän voitto ole pääasia. Sekin tuntui mukavalta, kun niin monen hiihtäjän isä tai äiti oli paikalla omiaan kannustamassa. Enemmänkin olisi varmasti ollut, jos kisat olisivat olleet lauantaina. Olen aina ollut sitä mieltä, että koululaisten kilpailut pitäisi järjestää lauantaisin, että vanhemmat pääsisivät seuraamaan ja kannustamaan jälkikasvunsa kilpailuja. Se olisi myös yhdenlaista kodin ja koulun yhteyden pitoa.