Eläkeläisen päiväohjelmaa

Sanotaan, että eläkeläisillä on aina kiire. Kiireen tuntu johtuu ainakin itsellä siitä, että minusta on tullut niin tosi hidas!!!
Meidän nuorin lapsen lapsemme Nea, on tänään mummulassa koko päivän, kun aamulla oli vähän kuumetta ja flunssainen olo. Nea tulee mummulaan useinkin koulun jälkeen, mummulassa on kuulemma niin mukavaa ja turvallista olla ja sekin taitaa tuntua mukavalta, kun pappa aina kiusaa. Kyllä me isovamhemmat olemme monella tapaa vielä tarpeellisia ja tärkeitä, vaikka olemmekin vanhoja.
Kirjoitin tänä aamuna muistokirjoituksen edesmenneen ystäväni, Arvo Uusimäen muistolle ja lähetin sen kuvan kera sähköpostilla paikallislehteemme, Viiskuntaan. Ei ollut ihan helppoa muistella ihmistä, jonka kanssa olen tehnyt yhteistyötä koko Töysässä oloajan, lähes 50 vuotta. Arvo oli loistava seuraihminen, joka ei missään tilanteessa jäänyt sanattomaksi.

Siskoni Helli on nyt sairaalajakson jälkeen Ähtärissä veljeskodissa 10 päivän kuntoutuksessa. Tämän viikon perjantaina hän pääsee omaan kotiin 2 kuukauden poissaolon jälkeen. Mahtaa tuntua mukavalta, oma koti kun on aina oma koti. Pitää vain toivoa, että ei enää tulisi kaatumisia. Sukulaiset Jyväskylästä (veli Väinö ja hänen tyttärensä Anita) ovat myös usein Hellille soitelleet, ovat olleet huolissaan Hellin voinnista ja ovathan he kerran Hellin luona käyneetkin. On hyvä, että meillä itse kullakin on ystäviä, jotka muodostavat ikään kuin turvaverkon. Sekin on hyvä muistaa, että kaikilla ei ole tuota turvaverkkoa. On niin paljon yksinäisyyttä, varsinkin eläkeläisten keskuudessa. Jokainen meistä voi siinäkin mielessä kantaa kortensa kekoon.