Eilen meillä oli terveyden suhteen niin hyvä päivä, että uskallettiin lähteä heti aamusta pyöräretkelle.
Neljä ensimmäistä vuotta täällä Töysässä asuimme Tohnin kylällä. Minä olin opettajana ja Hilkka kävi töissä Töysän meijerillä, hänhän on koulutukseltaan meijerikkö. Mainitsen tämän siksi, että pyöräretkemme suuntautui juuri Tohnin kylälle. Siinä ajellessamme hiljalleen hyvää pikitietä pitkin oli hyvä muistella yli 50 vuoden takaisia Tohnissa oloaikojamme. Se oli täyttä nuoren parin elämää keskellä mukavaa kyläyhteisöä. Kaikissa tien varren taloissa asuu edelleenkin meille tuttuja ihmisiä. Ohitettiin Niemiahon talo, pihassa komeita halkopinoja. Seuraavaksi oli Niemisen Mirjan ja haitaristi-Reijon talo. Sitä vasta päätä on edelleen Savolaisen kaupparakennus. Eihän siinä ole enää vuosikymmeniin kauppaa pidetty. Minulle se kauppa on erityisen muistorikas. Kun ensimmäisen kerran v. 1960 tulin katsomaan uutta työpaikkaani, Tohnin koulua, kävin juuri Savolaisen kaupasta kyselemässä ajo-ohjeita koululle. No, se siitä.
Matka jatkui siitä Raiskin mäelle. Silläkin kohtaa muistelin, kuinka eräänä talvena Mosse-autoni ei päässytkään ensi yrittämällä Raiskin mäen päälle, vaan alkoi luistaa alamäkeen, ei kuitenkaan mennyt ojaan asti. Tie oli liukas eikä silloin vielä ollut nastarenkaita. Senkin muistin, että olimme silloin tulossa Isotalon Hilman kanssa Peltosen vanhan isännän hautajaisista. Me opettajat olimme lähes poikkeuksetta mukana kaikissa hautajaisissa ja muissa perhejuhlissa, mitä kylällä järjestettiin. Isotalon Hilma-ope useimmiten piti myös puheen. Minä olin silloin vielä tosi arka puhumaan(olen kai sitä vieläkin).
Kukkolan Olli-Pekan heinäpellolla oli oikein matkailunähtävyys. Siellä oli nimittäin heinäseipäitä. Nykyäähän heinistä tehdään tuorerehua ja niitä valkoisia "strutsin munia" on pellon reunat täynnä. Muistelimme sillä kohtaa sitäkin, miten viitisenkymmentä vuotta sitten meillä oli Hilkan kanssa tärkeä tehtävä Kukkolan tuvassa. Siellä oli Olli-Pekan ristiäiset ja me olimme kummeina(Hilkka sylikummina). Vilho-isäntä oli siihen aikaan Tohnin koulun taloudenhoitaja. Nyt tämä meidän kummipoikamme on toimittanut meille jo monena vuotena hyvät, koivuiset takkapuut.
Koulun tienhaarassa sitten oikein pysähdyimme. Kyllä tuli monet hyvät muistot mieleen. Tohnin koulu oli tosiaan ensimmäinen työpaikkani. Ensimmäisen kesälomani ajan olin töissä omaa kouluani remontoimassa(ihan hanttihommissa) Asuin viikot Keskisen Anna-Liisan hyyryläisenä. Tohnissa ollessani meille syntyi ensimmäinen lapsemme, Pasi, jonka kastetilaisuuskin pidettiin omassa luokassani, kastepappina oli Pekka Lavaste. Tapasimme ihan yllättäin muutama päivä sitten Anna-Liisan ja hänen tyttärensä, Katariinan, Keskisellä. Oli siinä NIIN paljon muisteltavaa.Katariinalla oli muistoissaan tosi paljon noilta yhteisiltä vuosilta, välillä siinä vähän "vetisteltiinkin". Ihana tyttö se Katariina oli silloin 50 vuotta sitten ja yhtä ihana ihminen hän on vieläkin. Asustelee Lahdessa ja tekee lastentarhan opettajan töitä siellä. Tohnin kylä oli minulle aivan erityinen kylä ollessani valtuuston puheenjohtajana lähes neljännes vuosisadan.
Tohnin mäki on niin jyrkkä, että piti ihan pelätä, onko pyörän jarrut kunnossa. Hyvin siitä selvittiin. Vähälampikin toi monenlaisia muistoja. Pidin siellä parina kesänä muistaakseni uimaleirin. Koska rannassa ei ollut laituria, pyysin Tohnin Väinöä kaverikseni ja teimme mielestäämme aika hyvän laiturin. Väinö oli siellä ollessammne minun metsästyskaverini ja opettajani. Katariina muisteli, että meillä oli usein lintupaistia. Se oli kyllä vain ja ainoastaan Väinön ansiota. Minä useimmiten ammuin "tuulen ja hännän" väliin.
Housunkylän piki tie on ensimmäinen päällystetty tie Töysässä. Se oli turveliikenteen ansiota. Ruuhelan ja Tuokon talojen paikkeilla vilkuilimme Housun järven toiselle puolen. Näkyihän siellä se mitä katseillamme etsimme, meidän entinen huvilamme, Pöksylä. Pöksylästä meidän piti luopua, kun rakensimme oman talon. Velkojen maksu otti niin koville, että huvilasta piti luopua. Piti laittaa asiat tärkeysjärjestykseen. Lintukallion tietä sitten köröttelimme kotiin tosi väsyneinä, minä enemmän kuin Hilkka. Kaikkine muisteluksineen meiltä taisi matkaan kulua peräti kolme tuntia. Hyvä matka, hyvä me !!!!!!
Olli-Pekka Kukkolan heinäpellon reunalla (amatöörikuvaus)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti