Kaikki lapset perheineen olivat jälleen meillä käymässä. Siinä on yksi suuri kiitollisuuden aihe, että meidän vanhusten suhteet lastemme perheisiin ovat niin hyvät, samoin kuin lastemme suhteet toinen toisiinsa. Sekään ei ole itsestään selvyys. Eläkeläisten keskuudessa toimiessani olen tavannut itkeviä isovanhempia, jotka eivät saa, joilla ei ole lupaa, pitää mitään yhteyttä lastensa perheisiin eikä varsinkaan lasten lapsiinsa. Surullista, sanon minä.
Eläkeliittolainen toiminta on voimissaan. Siitä sain tänään kaksi todistetta. Töysän yhdistyksellä oli tänään yhteislaulutilaisuus Palvelukeskus Elviirassa. Hilkan kertoman mukaan laulamassa oli n. 150 eläkeliittolaista Vannesluoman Raunon ja Niemisen Reijon yhtyeen johdolla. Jopa dementiakodin asukkaat olivat muistaneet ja laulaneet tuttujen laulujen sanoja. Minä olin samaan aikaan Ähtärin Mesikämmenessä, missä pidettiin karaokepalaveria Pohjoisen Suomen karaokekisoja varten. Sielläkin oli into korkealla, Ähtärin yhdistyksen hallitus on ottanut vastattavakseen suurelta osin kisojen kaikin puolisesta onnistumisesta. Paikalla olleena voi olla vakuuttunut, että kaikki sujuu moitteettomasti 27.4.-29.4. Eläkeliiton Etelä-Pohjamaan piiri ja Ähtärin yhdistys hoitavat yhteistyössä järjestelyt. Toivottavasti myös kumpikin osapuoli saa taloudellisestikin jonkin verran vaivan palkkaa ja varmasti saakin, niin uskon. Yhteistyö on voimaa ja toisaalta mitään ei saa ilman vaivannäköä, uskallustakin tarvitaan.
tiistai 14. huhtikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti