Eläkeläiselläkin täyttä elämää

Monenmoista touhua ja tohinaa on taas tällä viikolla ollut. Alkuviikon olin Mesikämmenessä kuuntelemassa eläkeliittolaisia karaoken taitajia pohjoisen Suomen 9 piiristä. Kaikilla laulajilla oli usean kymmenen vuoden lauluharrastus. Laskin huvikseni, että näillä omien piiriensä mestareilla(34) oli yhteensä yli 1500 vuotta laulamista (34 x 50 vuotta) takana päin. Se kyllä kuului, taso oli huikean hyvä ja tuomareilla oli tosi vaikea tehtävä valita jokaisesta sarjasta neljä laulajaa Lehmirannassa pidettäviin finaaleihin. Se tässä vähän surettaa, kun niin vähän yleisöä oli hyviä kilpailuja seuraamassa, esim. naapuriyhdistykset Kuusiokuntien alueelta loistivat lähes kokonaan poissaolollaan. Karaoketapahtuman vetäjät ja kouluttajat Raija Bernitz ja Seppo Mustonen onnistuivat tehtävässään loistavasti. Raijahan on Eläkeliiton karaokemestari vuodelta 2008.

Lapsenlapset ovat taas olleet ilon aiheita. Tokaluokkalainen Nea-tyttö tuli keskiviikkona koulun jälkeen mummulaan niin suu "vehnäsellä". Jo ovelta kuului: Arvaapa pappa, monesko olin koulujenvälisissä maastojuoksuissa. Kyllähän Neasta näki jo päälle päin, että hyvin oli mennyt. Voittopokaalia siinä kohta papalle näytettiin, eli hyvin oli mennyt. Vaikka eihän se voitto ole tokikaan pääasia, sitä yritin Nealle korostaa.

Juuri äsken toisen tyttären tytär, Veera, soitteli Jyväskylästä kertoen, että olivat tyttökaverinsa kanssa voittaneet koulunsa Talent-kilpailun, en kylläkään vielä tiedä, mitä kaikkia temppuja tytöt ovat siinä kisassa tehneet. Joka tapauksessa aikamoinen saavutus, onhan Veeran koulussa yli 500 oppilasta. Pitänee meidän mummun kanssa onnitella Neaa ja Veeraa "ruskealla kirjekuorella".
On se vain suuri rikkaus ja ilon aihe, että meille on suotu lapsia ja lastenlapsia.