Viikko Vuokatissa

Tulimme eilen viikon "hiihtolomalta" Vuokatista. Pojallamme Pasilla on siellä viikko-osake ja siellä olimme hiihtelemässä Pasi, Hilkka ja minä. Töysästä on Vuokattiin 380 km, onneksi saimme Hilkan kanssa istua vain kyydissä, kun Pasi ajoi. Hyvä, kun tuota jälkikasvua on tullut hankittua! Minä ja Pasi hiihdimme n. 100 km, Hilkka vähemmän, vaikka hiihtokelit olivat koko viikon aika raskaat, voitelumestari oli joka päivä kovilla, kun samalla lenkillä oli pakkaslunta, jäätikköä ja vesisohjoa.

On se vaan ihmeellistä, että kun on viikon pois kotoa, niin on tosi mukava tulla taas kotiin- koti on aina koti. Mitä enemmän tuota ikää kertyy, sitä paremmalta tuntuu olla kotona.
Iästä puheen ollen, en millään tahdo tottua siihen, että voimia ja kestävyyttä ei ole entiseen malliin. Sitä vain haluaisi olla kovakuntoinen ja voimakas, niitä ominaisuuksiahan nykypäivänä niin ihannoidaan. Joku vuosi sitten oli yhteisvastuukeräyksen tunnuksena pieniä lauseita: älä vanhene, älä ole heikko, älä sairastu. Niinpä niin. Omalla kohdallakin kaiken aikaa huomaa, miten nuo pikkulauseet ovat totisinta totta. Omat tekemiset ja menemiset olisi osattava harkita sen mukaan, millainen on terveystilanne. Siinä minulla on vielä paljon opiskelemista. Sen olen huomannut, että jos ei muuten, niin Siperia opettaa.