Hiihdon hurmaa

Olin tänään kuuluttajana Töysän koulujen välisissä mestaruushiihdoissa. Oli siinä vipinää, kun lähes 200 koululaista kilpailivat ikäluokkansa mestaruuksista. Tosi mukavalta tuntui olla jälleen kerran mukana kuuluttajana, vaikka olen ollut eläkkeellä jo 12 vuotta. Töysän koulujen välisten kilpailujen kuuluttajan hommia olen tainnut hoitaa ainakin 40 vuoden ajan eikä vieläkään tympäise. Erikoista hohtoa antoivat kuuluttajan työhön omat lapsenlapset, Nea ja Oona. Kumpikin voittivat oman sarjansa (2. lk ja 5. lk)ylivoimaisesti. Sitä siellä kuuluttajan tornissa mietin, että kunpa kaikki vanhemmat innostaisivat lapsiaan säännölliseen liikkumiseen ja olisivat muutenkin lastensa mukana erilaisissa harrastuksissa. Vanhempien pitäisi vähän tinkiä omista menoistaan lastensa hyväksi, se lapsena oloaika kun on kuitenkin niin kovin lyhyt.